Vive el momento

Ajelin pimeässä kohti Saunaseuran lempeitä löylyjä ja kuuntelin radiosta jotain pikkujouluihin liittyvää. Minulle tuli ihan hirveä ikävä omaa porukkaa, johon kuulun. Kenen kanssa tehdään yhdessä tavoitteet, taistellaan, kaadutaan, onnistutaan ja juhlitaan? Työpaikalla kuuluu luontevasti useaankin ryhmään ja sosiaalisia suhteita syntyy luontevasti joka päivä, joskus jopa liikaakin. Olen aina nauttinut meidän työyhteisöstä ja sen henki on ollut minulle tärkeää. Nyt sellaista ei ole vielä syntynyt minkään asian ympärille. Paluu kotiin on ollut ihanaa, mutta oloa on sävyttänyt tietynlainen haikeus. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, kun matkan jännitys ja adrenaliinitaso laskivat. Olo on samalla tavalla tyhjä kuin ison urakan valmistuttua. Ehkä siihen on vaikuttanut myös huonompi fyysinen olo. Menin lentoa seuraavana päivänä Vinyasa joogaan, joka oli minulle ihan liian raskas. Tykkään olla hyvä ja tehdä kaikki, kuten pitääkin. Nyt jouduin välillä luovuttamaan ja lepäämään. Kotona olin i

Sapattikuukauteni elämästäni Suomessa on nyt ohi ja olen onnellisesti nukkunut omassa sängyssä yhden yön ja päiväunet. Nyt on tyhjä olo ja en oikein osaa ryhtyä mihinkään. Aamulla vein juna-asemalle kuopuksen ja koiran ja nyt olen vain hyggeillyt kotona tavaroita purkaen ja pyykäten. Ensimmäistä kertaa tajusin viedä matkalaukun parvekkeella pakkaseen. Kuuntelin radiosta jokin aika sitten ohjelmaa luteista ja tajusin niiden olevan melko tyypillisiä tuliaisia ulkomailta. Reissu meni kaikin puolin suunnitellusti ja ainoa ikävä tapaus oli huijaus yhdessä kalaravintolassa, jossa hyödynnettiin heikkoa espanjaani ja vaihdettiin mustekala erittäin kalliiseen kilohintaiseen kalaan. Otti päähän, koska olen tottunut kotona niin hyvään kalaan ja nyt maksoin maltaita melko mauttomasta ja kuivasta kalasta. Ehkä eniten harmitti sinisilmäisyyteni. Mitä tästä ajasta opin? Kuukausi käytännössä yksin on ihan liian pitkä aika, jos ei asu kunnon kodissa tai ei ole seuraa ja mitään järkevää tekemistä.

Tulihan se neiti vihdoinkin tänne seurakseni. Olin lentokentällä ihan liikuttunut, kun sain vihdoin halata tuttuakin tutumpaa. Viimeiset päivät sujuvat nyt huomattavasti paremmin ja ihanaa saada ruokaseuraa. Eilen menin ihan uteliaisuuttani ja aikaa tappaakseni katsomaan, kun tässä lähellä nauhoitettiin Huutokauppakeisaria. Olen joskus nähnyt ohjelmasta pieniä pätkiä ja oletin sen olevaan hauskakin tapahtuma. Väkeä oli paikalla paljon ja myytävää riitti Muumi-mukista villasukkiin. Aika väsynyttä touhua, eikä ollut edes hyvät jutut. Tänään junailimme suosiolla Malagaan viettämään päivää. Miten sattuikin olemaan juuri Black Friday ja joka paikassa sai 15 - 30 % alennusta kaikesta. Olimme aika kohtuullisia shoppailijoita. Emme kumpikaan halua ostaa mitään turhaa tai epäeettistä vain siksi, että on halpaa. Muutenkin on nyt ollut somessa aika paljon negatiivista mielipidettä koko touhusta ja vastavetona on Älä osta mitään tai lahjoita hyväntekeväisyyteen. Tänään oli jopa flossing eli

Saavuin eilen tänne Fuengirolaan ja olen jo ihan kypsä, hotellikuoleman partaalla. Eilen oli illalla sellaista tyhjäkäyntiä, että päätin lähteä Uberilla läheiseen ostoskeskukseen elokuviin ja muuten vain ihmettelemään. Kävin katsomassa Queenista ja Freddie Mercurysta kertovan Bohemian Rhapsodyn ja se oli todella hyvä. Pakko lisätä Spotifyn soittolistalle muutama kappale. Kello on nyt kaksi iltapäivällä ja olen jo ehtinyt käydä joogassa,  pilateksessa sekä kävellä sieltä kotiin parin kilsan matkan. Jooga ja pilates olivat oikein hyvin ohjattuja paikassa, jota olen seurannut somessa jo pitkään. Sali on suomalaisen omistama ja joogassa olikin sali täynnä varttuneempia suomalaisia tätejä. Tuntien välissä kävin kahvilla ja menetin sateenvarjoni jollekin, jolla oli jäänyt oma kotiin. Harmitti, kun se oli aika retro Nokian mainoslahja ja erinomainen sellainen. Nyt on suihkuteltu ja ihmettelen, miten ihmeessä tämän sadepäivän saisi kulutettua. Olen nyt tehnyt jo kolme matkaa Uberilla j

Olipa ihanaa saada aviopuoliso tänne pitkäksi viikonlopuksi. Olisin pitänyt häntä toki pidempääkin, mutta leipätyöt kutsuivat. Vietimme aktiiviset kolme päivää ja ehdimme tehdä kaikki, mitä olin suunnitellutkin. Meillä oli auto käytössä ja se mahdollisti tutustumisen uusiin paikkoihin. Koko viikonlopuksi oli luvattu vesisadetta, mutta säiden haltija piti lupauksistaan kiinni vain sunnuntaina. Perjantaina tutustuttiin rannikon muihin kohteisiin, kuten Estapona ja Puerto Banukseen. Ajoimme myös ylös vuorelle viehättävään valkoiseen kaupunkiin nimeltään Istan. Näitä valkoisia kaupunkeja on vuoristossa useita ja ihmettelin kovasti,  miksi niitä on sinne rakennettu, miten ja millä ihmiset siellä elävät. Siellä ne roikkuvat vuoren rinteissä ja eivät ole ylä- ja alamäkineen tällaisen sydänvaivaisen paikkoja. Kauniita katsella. Lauantaina halusin esitellä miehelleni Malagan parhaat paikat. Jätettiin suosiolla museot, näyttelyt ja kirkot väliin. Oli niin mukavaa palata vanhoille kulmille j

Olit niin reppana siellä sairaalassa välillä,  kun lääkkeet tekivät höperöksi ja  fyysinen kunto kävi niin alhaalla.  Kysyin vähän aikaa sitten kolmelta tyttäreltä, mitkä hetket ovat olleet heille sairauteni aikana vaikeimmat. Vastauksia lukiessani ymmärsin, miten vähän olemme sairaudestani puhuneet näinä vuosina.  O n tullut todettua tässä äidin sairauden aikana meidän kaikkien luonteesta t ietynlainen pohjalaisuus  eli todellisia tunteita on vaikea näyttää muuta kuin itselleen tai puolisolleen.  Sen sijaan, että purkisimme oloa toisillemme ja yhdessä,  tehdään se yksinämme tai puolisolle. Sitten esitetään ehkä reippaampaa, mitä todellisuudessa ollaan. Tuo kommentti on niin totta ja olen aina yrittänyt olla tyttärien seurassa reipas ja positiivinen. Useimmiten se oli kyllä aitoa. Joskus väsyneenä kuori sitten repesi ja ne muutamat kerrat ovat olleet varsin puhdistavia. En ole halunnut kaataa tyttärieni niskaan surua ja epätoivoa. Ne tunteet säästin epäreilusti puol

Kuntolomani sai ihan uuden hypähdyksen, kun löysin todella kivan kuntoilupaikan. Paikka on hotellistani reilun kilometrin päässä ja täydellinen liikkujan unelma. Kuntosali oli valtava ja siellä oli kaikki, mitä minä osaan kaivata ja bonuksena tutun merkin laitteet. Ohjattuja tunteja on valtava määrä laidasta laitaan. Paikassa on myös uima- ja terapia-altaat, joissa on vesijumppaa. Kaikki käytössä 15€ päivämaksulla tai kuukausimaksulla. Aamulla kävelin sinne ja tein ensin puolen tunnin kuntosalitreenin ja sitten menin jännityksellä joogaan. Miten osaan joogata espanjaksi? Onneksi joogan kieli on kansainvälinen ja ymmärsin ohjauksesta ehkä puolet. Vaikeinta oli olla asanoissa, joissa ei nähnyt ohjaajaa. Oli oikein ammattitaitoinen tunti ja kunnolleni sopiva harjoitus. Ja OM on onneksi sama kaikilla kielillä. Huomenna menen kokeilemaan body balancea ja zumbakin voisi olla täällä kiinnostava. Löysin siis oikein hyvää tekemistä neljälle päivälle ennen kuin aviomies tulee tänne, vihdoink

Tänään isänpäivänä some on täynnä kuvia ystävien isistä ja usein niihin on kiteytetty hienosti se, mistä on kiitollinen isälleen. Yksi kiitti rohkeudesta olla tyttö, joka voi tehdä mitä haluaa eikä vain keitellä sedille kahvia. Toinen kiitti kameran ostosta, joka oli lähtölaukaus kymmenien vuosien harrastukselle. Minä olen monella tapaa mini me isästäni. Vanhempana nämä piirteet hahmottuvat entistä voimakkaammin. Erityisesti, kun olen viime kuukausina analysoinut tarkemmin koko elämääni ja etsinyt tekijöitä, joiden kautta minusta tuli minä. Meitä on kolme sisarusta ja kuvan äitiäni moni voisi erehtyä luulemaan sisarekseni. Minä taas olen kuin isäni, jopa vasenkätinen. Sanotaan, että naisen itsetunto koostuu siitä, miten isä on sinua kohdellut. Onko hän kannustanut vai nonchaleerannut. Pikkusiskolleni merkitsee vielä tänäänkin paljon isän sanat valmistumisen jälkeen: "Jos joku saa töitä, niin se olet sinä". Meillä Pohjanmaalla ei puhuttu tunteista, ei muuten puhuta tänäkä

Ensimmäisen päivän harmaus ja matalapaine ovat onneksi väistyneet. Eilinen aamu Marbellassa käynnistyi reippaalla kävelyllä pitkin aurinkoista rantabulevardia muiden eläkelaisten kanssa. Ranta-alue on oikein viehättävä ja varattu vain kävelijöille ja pyöräilijöille. Rannan puolella on oikein siisti hiekkaranta palveluineen ja toisella puolella on viehättäviä ravintoloita ja kahviloita vieri vieressä.  Eiliselle oli sovittu tapaaminen ex-lankoni ja hänen vaimonsa kanssa. Heillä on vapaa-ajan asunto Calahondasta, jonne he kävivät minut noutamassa. Olipa viehättävä, kaunis alue, joka kiipesi ylös vuoren rinnettä täynnä pientaloja. Tiet kiemurtelivat ylös niin, että en enää varmaan osaisi samaan paikkaan. Ylhäältä oli huikeat näköalat alas rantaan ja merelle. Alue oli täynnä kauniita istutuksia ja talojen välissä kierteli jopa golfkenttä. Olimme jo aika korkealla, mutta uusia rakennuskomplekseja rakennettiin vielä paljon korkeammallakin. Kävimme hyvällä lounaalla golfklubin terassil

Tiedän, että kauhean moni vaihtaisi mielellään marraskuun harmaan ja pimeyden parvekkeeltani näkyvään aurinkoiseen merinäköalaan. Olenko kiittämätön, kun juuri nyt vaihtaisin sen niin mielelläni läheisteni seuraan? Täytyi oikein laittaa tyttöjeni minulle kantasolusiirtoon keräämä Äidin tsemppilista soimaan Spotifysta. Se ehkä liikutti vielä enemmän. Edessä on vielä viikko ennen kuin saan aviomieheni tänne seurakseni ja sitten tulee tytär loppupäiviksi. Viikko tuntuu nyt mahdottoman pitkältä ja ikävä on kova. Tiedän, että huomenna on jo parempi fiilis, kun uusi paikka alkaa tuntumaan tutulta. Hotelli tai apartomentokseni on ihan passeli ja sijainti rantabulevardilla on mainio. Kävin jo vähän kävelemässä ja ranta vaikuttaa viihtyisältä. Ainoa ihmetys oli monet kymmenet afrikkalaiset, joilla oli koko bulevardin mitalta myynnissä piraattilaukkuja. Vastaavaa en nähnyt Malagassa ja vähän tuli pelokas olo. Life begins at the end of your comfort zone Tämä matka on ollut monella tapaa li

Olen ajatellut tämän kuukauden olevan myös kuntolomaa ja ainakin toistaiseksi se on toteutunut, mutta melko yksipuolisesti. Olen kävellyt joka päivä vähintään 10.000 askelta, joka on minulle paljon. Se on kertynyt oikeastaan melko helposti, kun joka paikkaan on kävelymatka ja pörrää vanhaa kaupunkia edestakaisin. Tänään mittasin matkan lähimmälle hiekkarannalle ja se oli yllättävästi reilut kaksi kilometriä. Se ei tunnu niin pitkältä, kun reitti on kaunis. Eilen tein jotain normaalille reissulle poikkeuksellista ja kävin elokuvissa. Näin Mike Newellin ohjaaman Kirjallisuuspiiri perunankuoripaistoksen ystäville. Se oli vallan viihdyttävä ja romanttinen. Sitä kuvattiin myös matkailumainokseksi, koska tapahtumat sijoittuivat 40-luvulle natsien miehittämälle kauniille Quernseyn saarelle. Paluumatkalla eksyin hyvin perinteiseen Pimpi-ravintolaan ja tilasin juuston kera malagalaista viiniä, joka on makeahkoa ja täyteläistä. Täydellinen combo. Tänään 'suoritin' viimeisen rastin

Tulihan sittenkin niin lämmin päivä, että suunnistin rannalle viettämään päivää. Kävelin sinne pitkin rantabulevardia, joka on käytännössä kasvitieteellinen puutarha. Vuosisadan alussa yksi pariskunta aloitti kasvien keräämisen ympäri maailmaa ja nyt se on hieno, vehmas kävelybulevardi täynnä levähdyspaikkoja ja patsaita. Rannalla päivä sujui lukien mammuttiromaania ja kaupustelijoita hätistellessä. Myynnissä oli juomien lisäksi aurinkolaseja, pyyhkeitä ym. Sinnikkäimpiä olivat ympärillä parveilleet kiinalaiset hierontaa kaupittelevat naiset. Sorruin alaraajojen hierontaan ehkä 20:n kohdalla ja se oli oikein hyvä käsittely 10 eurolla. Iltapäivällä söin sitten ehkä parhaan aterian rantaravintolassa. Tänään satoi aamupäivällä ja suunnistin museoon, joka oli perinteinen espanjalainen paremman luokan talo täynnä kiinnostavaa irtaimistoa vuosisadan alusta sekä hienoja asuja. Siellä sai hyvän kuvan, miten elämää on täällä eletty. Sieltä päätin lähteä etsimään metroasemaa, että illan

Taas on tullut kristallinkirkkaasti selväksi, että yksin matkustamisessa ehdottomasti tylsintä on ruokailu. Toki voisin mennä Burger Kingiin, mutta haluan syödä hyvin ja täällä se on mahdollista. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tänään tuli pari kertaa oikein paha mieli siitä, kun huomaa tällaisen keski-ikäisen yksin ruokailevan olevan ravintoloille ei toivottu. Ja ymmärrän sen täysin. Pääsin illalla istumaan suositun italialaisen ravintolan terassille yksin neljän hengen pöytään ja silmien edessä oli koko ajan jonottamassa kahden, kolmen ja neljän hengen seurueita. Oikein tunsin, kuinka tarjoilijaa otti päähän. Toki olisin voinut ottaa pöytääni jonkun pariskunnan, mutta se ei ole täällä tapana. Tilasin nopeasti ja söin nopeasti. Päivällä oli vähän sama juttu. Etsin mukavaa rantaravintolaa syödäkseni vihdoinkin puuhiilillä paistettuja herkkuja. Olipa vaikea saada pöytää. Tarjoilijat katsoivat ohi ja antoivat pöydän tyttöporukoille.  Täällä on ollut pyhäpäivät torstais

Tänään toteutin täydellisesti blogini nimeä ja elin hetkessä. Se on helppoa, kun ei ole mitään aikatauluja ja voin kysyä mielipidettä ainoastaan itseltäni. Ja vastaus miellyttää useimmiten. Olen oivaltanut yhden tärkeän puutteen yksin matkustamisessa ja se on jakaminen. Pystyn tekemään sitä kuvien ja somen kautta, mutta se ei kuitenkaan korvaa sitä, että voi ihmetellä ja kommentoida toiselle maisemia, ruokia ja muuta elämänmenoa. Kysyin kerran paljon maailmaa yksin kiertävältä tutulta tästä ja hänestä ikävintä oli syödä yksin ja olen samaa mieltä. Siksi täällä ruokailukumppanini on ollut Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. On myös tärkeää olla konkreettisesti jollekin tärkeä. Täällä en merkitse kenellekään mitään, kunhan maksan ravintolassa laskuni. Olen yksi turisti muiden joukossa. Tänään pyörähti jo kolmas päivä Malagassa ja olen kyllä positiivisesti yllättynyt kaupungista. Eilen aloitin päivän mielestäni kaupungin ykköskohteesta, Picasso-museosta, ja se oli enemmän kuin uskalsin odot