Siirry pääsisältöön

Aika matelee

Saavuin eilen tänne Fuengirolaan ja olen jo ihan kypsä, hotellikuoleman partaalla. Eilen oli illalla sellaista tyhjäkäyntiä, että päätin lähteä Uberilla läheiseen ostoskeskukseen elokuviin ja muuten vain ihmettelemään. Kävin katsomassa Queenista ja Freddie Mercurysta kertovan Bohemian Rhapsodyn ja se oli todella hyvä. Pakko lisätä Spotifyn soittolistalle muutama kappale.

Kello on nyt kaksi iltapäivällä ja olen jo ehtinyt käydä joogassa,  pilateksessa sekä kävellä sieltä kotiin parin kilsan matkan. Jooga ja pilates olivat oikein hyvin ohjattuja paikassa, jota olen seurannut somessa jo pitkään. Sali on suomalaisen omistama ja joogassa olikin sali täynnä varttuneempia suomalaisia tätejä. Tuntien välissä kävin kahvilla ja menetin sateenvarjoni jollekin, jolla oli jäänyt oma kotiin. Harmitti, kun se oli aika retro Nokian mainoslahja ja erinomainen sellainen. Nyt on suihkuteltu ja ihmettelen, miten ihmeessä tämän sadepäivän saisi kulutettua.

Olen nyt tehnyt jo kolme matkaa Uberilla ja on se kyllä näppärä sovellus ja palvelu. Täällä on aika olematon sisäinen liikenne ja välimatkat ovat ainakin minulle vesisateessa liian pitkiä. Ensimmäinen kuski tosin ajoi ensin ohi, toinen teki navin ohjaamana paluumatkalla pitkän ylimääräisen lenkin ja kolmas, tänä aamuna, oli oikein mukava ja puhelias kaveri Senegalista.

Tämä Fuengirola ei ole kyllä yhtään minun paikkani ja luulen, että tyttären kanssa vietetään viimeiset päivät ihan muualla kuin täällä. Ellei sitten satu tulemaan niin aurinkoinen päivä, että voisimme viettää sen hotellin katolla uima-altaalla. Tytär on ollut aiemmin täällä ja tutustunut jo Malagaan, Rondaan ja Gordobaan. Nyt toiveissa olisi ajella Granadaan. Se sujuu parhaiten autolla, jota alan kohta metsästämään. Voi, kun olisi jo huominen iltapäivä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...