Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Suolaa, suolaa vähemmän suolaa

Olen kärsinyt neljä, viisi vuotta sydämen vajaatoiminnasta. Sen itsehoidossa tärkeää on pitää huolta nestetasapainosta eli juoda riittävästi, mutta ei liikaa. Pari litraa päivässä. Toinen tärkeä asia on välttää liikaa suolaa, koska se sitoo kehoon nestettä. Olen ollut nämä vuodet aika höveli näiden asioiden suhteen ja turvotukset ovat pysyneet hallinnassa päivittäisellä, melko pienellä, annoksella nesteenpoistolääkettä. Se on tarpeen, kun sydän ei jaksa pumpata nestettä liikkeelle ja turvotus vaikeuttaa hengitystä.  Nyt olen ollut turvotuksen kanssa pulassa ja neuvoton. Päällepäin se ei näy, mutta tuntuu hengästymisenä pienessäkin ponnistelussa. Olen tuplannut lääkkeen, mutta välillä sekään ei toimi. Yritän juoda tarpeeksi ja nyt on ollut pakko myös tarkastella syödyn suolan määrää ja se onkin ikävä juttu näin rapusesonkina. Mieheni on superinnokas ravustaja ja minä niiden syöjä. Syömme itse pyydystettyjä rapuja ympäri vuoden ja näin loppukesästä liki joka viikko. Nyt on kuitenkin käyn

Pirunkuru

Kuva: Luontoon.fi Näin vähän aikaa sitten Facebookissa kuvan Ylläksen Pirunkurusta. Ensimmäisenä mieleni valtasi valtava haikeus ja pettymys. En enää koskaan pääse kiipeämään tuota pirullista kurua. Pieni piru sisälläni haikaili taas jotain, minkä sairauden takia olen menettänyt. Aika nopeasti ajatus kuitenkin vaihtui. Ihanaa, että olen kaksi kertaa kiivennyt tuon hurjan kurun ylös. Kerran kesällä ja kerran talvelle. Molemmilla kerroilla on ollut huikea tunne, kun tunturimaisema avautuu perille päästyä. Ylläs on ollut osa lomailuani vuodesta 1977 lähtien. Meillä on siellä mukava mökki, jossa on tullut lomailtua kerran kaksi vuodessa. Ylläs on ehdottomasti upein paikka murtomaahiihdolle. Ja jos jotain haikailen edelleen, se on ne ladut ja hiihtomajat. Enää en pääse kokemaan sitä tunnetta, kun pääsee laskemaan Kotamajan kämpille mehulle ja munkille. Tästä syystä en enää edes halua mennä sinne. Viimeksi olin mökillä neljä vuotta sitten ja kävelin koiran kanssa, kun 76-vuotias äitini piste