Vive el momento

Jokainen vakavan sairauden kohdannut esittää varmasti itselleen tämän kysymyksen. Joku minua paljon viisaampi ja kypsempi käänsi kysymyksen toisin päin. Miksi en minä? Hänestä oli parempi, että se oli hän, eikä esimerkiksi tytär, sisko tai joku läheinen ystävä.  Oman sairauden kohdalla uskoin, että kyse on vain huonosta tuurista. Siihen sairastuu noin 6/100.000:sta. Lottovoiton todennäköisyys on 1/15 miljonaa. Sairauden syntyyn voi vaikuttaa altistuminen myrkyille tai haitallisille kemikaaleille. Itse en sellaista mahdollisuutta edes keksinyt, kun mietin omaa historiaani. Olinko suihkutellut liikaa hiuslakkaa tai Rounduppia? Suomessahan on niin puhdasta, että pidin muunlaista altistumista epätodennäköisenä. Viime viikolla kuuntelin Paula Heinosen radioklippiä, jossa hän kertoi omasta homealtistumisestaan ja siitä selviytymisestä. Samaan aikaan uutisoitiin Kätilöopiston sisäilmaongelmista ja lukuisista sen aiheuttamista erilaisista oireita. Olen synnyttänyt siellä yhden lapsen, mutta se

Olen aiemmin kirjoittanut, että tavoitteeni on nauttia äitienpäivänä auringosta mökin rantakeinussa. No, se tavoite täyttyy helposti, koska silloin en ole vielä edes päässyt hoitoon. Täytyy siis asettaa uusi tavoite ja se on juhannussaunaan pääsy. En tosin tiedä, onko saunominen siirron jälkeen sallittua.  Sain siis vihdoin tietää päivämäärän, jolloin menen sisään sairaalaan palautusta varten. Se on maanantai 22.5. Suunnitelman mukaan olisin osastolla nelisen viikkoa eli Ohi on -juhlat voisi pitää juhannuksena. Mitähä niissä juhlissa voisi tarjota? Pystyykö tämä juhlakalu syömään mitään tai maistanko mitään. No, ei sinne voi kutsua vieraitakaan infektioriskin takia. Toivottavasti juhannussää on perinteinen ja kukaan ei ihmettelisi pipoa. Aikaa on siis vielä neljä viikkoa. Saan varmasti aikani kulumaan, kun voin puuhailla mökillä. Tosin minusta on tullut laiska ja saamaton. Asioihin ryhtyminen vaatii oikein ponnisteluja. En tiedä johtuuko se siitä, että ei ole aikataulupainetta. Töissäk

Mä tiedän mitä teen On selkeet tavoitteet Ja nyt mun enää täytyy jaksaa vaikka aamulla väsyttäis  ja moni himaan jäis Mä tiedän et mun täytyy jaksaa  Tule tule Polkee polkee Jaksaa jaksaa Täytyy jaksaa feat. Sami Hedberg, Elastinen Jaksaa, jaksaa, jalat, jalat. Lentopalloja nousee hihalla, kauhoen, tiikerillä. Hiki lentää ja reidet huutavat hoosiannaa. Sisulla kuitenkin olen höykytettävänä oman aikani, vaikka valmentaja haukkuukin välillä lyhtypylvääksi pakkasessa. Käsi ylös viisi, kymmenen, viisitoista, sata kertaa, vaikka kipu ja kireys nostaa tuskanhien otsalle. Käsileikkauksen jälkeen kaikki liikeradat pitää päivittäin avata viidellä toistolla. Minä teen viisikymmentä. Mahtava aurinkoinen talvisää ja jäälle ajetut ladut. Hiihdän mahtavat kolme kilometriä ja olen ihan fiiliksissä. I did it. Tosin noin kahdenkymmen pysähdyksen taktiikalla. Sama taktiikka oli eilen kävelylenkillä. Päätin kävellä tunnin, vaikka joudunkin pysähtelemään usei

"Olen aina olut iloinen veronmaksaja, mutta nyt olen superiloinen veronmaksaja. En haluaisi olla köyhä ja kipeä Yhdysvalloissa." Näin lausui urheilutoimittaja Kaj Kunnas HS:ssä tänään 14.4.2017. Ja hänen sanoihinsa on helppo yhtyä. Keskustelin aiheesta hänen kanssaan jo Urheilugaalassa, kun kilvan kehuimme suomalaista terveydenhoitoa. Apua saa ilman luottokorttia, kun se kriittinen hetki koittaa.  Kantasolusiirto maksaa vähintään pikkuauton verran. Keräilyn aikaan olin sairaalassa kuusi päivää ja lasku reilut 200€, vaikka päivämaksun täytyy oikeasti olla tuhansia euroja ja keräilyyn käytetty huippulaitteisto maksaa monta satatuhatta euroa.  Nyt hoitoputkeni on hiukan pysähdyksissä, kun taas on ollut saatavuusongelmia tarvittavasta solumyrkystä. Nyt sitä on taas saatu Suomeen, mutta ensin hoidetaan minua kiireellisemmät. Yksi heistä voi olla huoneessani hetken ollut 27-vuotias tyttö, jolla on todettu akuutti myelottinen leukemia. Mielelläni annan jonossa paikkani hänelle. Oma

Miten ihmeessä minä olen joutunut tähän tuoliin? Näin mietin, kun istuin peruukkisovituksessa. Välillä tilanteet ovat niin absurdeja, että niistä jotenkin ulkoistaa itsensä ja sitten havahtuu todellisuuteen. Tämä oikeasti tapahtuu minulle. Olin pitkään lykännyt peruukkiostoksille menoa, vaikka olin jo kauan sitten saanut HUS:sta 132 euron maksusitoumuksen. Sinne meno oli ensimmäinen askel kohti väliaikaista kaljuutta ja ehkä siksi vaikea ottaa. Tyttäret olivat lupautuneet makutuomareiksi, mutta päätin mennä yksin. Mies halusi kuitenkin tulla mukaan tueksi. No, ostos oli helpompi kuin bikineitten ostaminen, joka on aina vähän masentavaa tässä iässä. Ehkä se johtui ammattitaitoisesta myyjästä, jolle peruukin myyminen on business as usual. Löysin heti oman mallini ja myyjä oli päätynyt samaan malliin. Se on nuorekas ja luonnollisen värinen. Veikkaan, että minua tuntematon ei tunnista sitä peruukiksi. Kaikki suosittelevat turbaanin hankkimista kotipäähineeksi, mutta niiden sovitt

Rakastan kevättä, kun luonto herää pitkän talven jälkeen ja muuttolinnut palaavat. Kevään paras hetki on se, kun kuulee joutsenten äänen jo kaukaa ja sitten vain odotetaan niiden saapumista näköpiiriin. Pääsiäinenkin symboloi vahvasti uuden elämän syntymistä, mitä en aiemmin ollut ajatellut. Pääsiäistiput kuoriutuvat ja pajuihin syntyy pehmeitä pajunkissoja.  Kantasolusiirtokin on tavallaan uuden elämän kevät. Ensin tuhotaan solumyrkyllä kaikki kodissa ja puutarhassa ja elimistö elää kuin talvea. Seuraavassa vaiheessa alkaa elämän takatalvi, kuten usein maaliskuussa. Kevät antaa odottaa itseään ja heittää jo muutaman kauniin aurinkoisen päivän lupauksena tulevasta. Sitten tulee räntää, vettä ja tuulta, ja tuntuu varmaan, että kevät ei tulekaan. Joka vuosi se kevät kuitenkin keikkuen tulee ja luonto herää uuteen kukoistukseen. Näin toivon tapahtuvan myös omalla kohdallani. Takatalvi tulee olemaan se pahin mankeli tai kölin alta veto.   Esimieheni lupasi, että he voivat