Superiloinen veronmaksaja

"Olen aina olut iloinen veronmaksaja, mutta nyt olen superiloinen veronmaksaja. En haluaisi olla köyhä ja kipeä Yhdysvalloissa."

Näin lausui urheilutoimittaja Kaj Kunnas HS:ssä tänään 14.4.2017. Ja hänen sanoihinsa on helppo yhtyä. Keskustelin aiheesta hänen kanssaan jo Urheilugaalassa, kun kilvan kehuimme suomalaista terveydenhoitoa. Apua saa ilman luottokorttia, kun se kriittinen hetki koittaa. 

Kantasolusiirto maksaa vähintään pikkuauton verran. Keräilyn aikaan olin sairaalassa kuusi päivää ja lasku reilut 200€, vaikka päivämaksun täytyy oikeasti olla tuhansia euroja ja keräilyyn käytetty huippulaitteisto maksaa monta satatuhatta euroa. 

Nyt hoitoputkeni on hiukan pysähdyksissä, kun taas on ollut saatavuusongelmia tarvittavasta solumyrkystä. Nyt sitä on taas saatu Suomeen, mutta ensin hoidetaan minua kiireellisemmät. Yksi heistä voi olla huoneessani hetken ollut 27-vuotias tyttö, jolla on todettu akuutti myelottinen leukemia. Mielelläni annan jonossa paikkani hänelle.

Oma vuoroni on sitten aikaisintaan toukokuun alkupuolella. Odottavan aika ei kuitenkaan ole pitkä, kun pystyy elämään lähes normaalia elämää, kunhan saa nukkua hyvät päikkärit. En märehdi ja voivottele asiaa, kun se on oman vaikutusalueen ulkopuolella. Hiukan minua luterilaisena kaivelee, että en ole väliaikaa töissä. Pohdittiin tätä hoitavan lääkärin kanssa ja hänestä on tärkeää pysyä terveenä ja kerätä voimia tulevaan. Olen kuitenkin sairas ja peruselämä vaatii sen huomioimisen koko ajan. Enää ei kirmailla kuin nuoret tytöt. Tuskailin tätä dilemmaa miehelleni, joka katsoi minuun siihen tyyliin, että et voi olla tosissasi. Hän, jos joku tietää, miten olen välillä arjessa sinnitellyt.

Sitten takaisin otsikkoon ja miksi olen superiloinen veronmaksaja. Tarvittava lääkekin on osa markkinataloutta ja niukkuutta myydessä on myyjän markkinat. Ensin pieneen, ahtaaseen mieleeni tuli ajatus, että moraalitonta pitää hintahuutokauppaa (oma tulkintani) sytostaatista, joka pelastaa henkiä. Lääketeollisuus on kuitenkin bisnestä siinä, missä öljykauppakin. Sitten aloin ajatella, että tämä lääke maksaa todellisuudessa varmasti ihan järkyttävän paljon ja minä suomalaisena olen onnellinen, kun tulen saamaan sitä sairaalan päivähoitomaksulla. Ja vielä todennäköisesti tulen kiroamaan sen sivuvaikutukset satoja kertoja. 

Jos olisin syntynyt Yhdysvalloissa köyhänä, ja ilman yksityistä sairasvakuutusta (44,3 miljoonaa amerikkalaista), sairauttani ei edes hoidettaisi. Sama olisi monessa muussakin maassa maailmassa. Ilman yksityistä vakuutusta, olisin jäänyt ilman hoitoa ja kasvaisin jo ruohoa.