Kavuttavana on noin sadan metrin ylämäki kohti leiripaikkaa lämpimässä kesäsäässä. Pitkästä, pitkästä aikaa minut valtaa toivottomuus ja turhautuminen. Olen Nuuksion Haltiassa ja muu ryhmä lähti kiertämään luontopolkua, jonka minä arvioin itselleni liian rankaksi ja päätin sillä aikaa tutustua loistavaan näyttelyyn. Parinkymmenen pysähdyksen jälkeen pääsin perille, hiukan jopa itkua pidätellen. Ehkä tuo toivottomuus tuntui tavallista suuremmalta siksi, että ympärillä juoksi muutama sata iltarastilaista ja koko miljöö kirkui luonnossa liikkumisen ihanuutta ja minä en päässyt tuskitta ylös edes yhtä mäkeä. Nuuksio ja muut näyttelyssä esillä olleet kansallispuistot huokuvat jotain, mikä minulla on saavuttamattomissa. Minulle riittää nykyisessä kunnossa harmiton parin kilometrin melkein tasainen maasto. Onneksi sellaisiakin on! Minulla oli viime viikolla sekä hematologin että kardiologin puolivuosittaiset kontrollit. Niitä varten otettiin 87 eri labrakoetta. Ja se on ihan vakkarisetti