Vive el momento

Kyllä urheilu vaan antaa meille upeita tunteita. Tänäänkin oli oikein tunteiden kavalkadi, kun seurattiin Iivon upeaa hiihtoa. Kyyneleet virtasivat, kun Porilaisten marssi kajahti ja viimeistään, kun Iivon äitiä haastateltiin. Minulla on ollut ilo tavata Iivo pari kertaa ja hänestä huokuu se, että kaikki tekeminen on tähdännyt tänään saavutettuun unelmaan. Small talkit ja patsastelu eivät ole hänen juttunsa.  Itse on aina ollut innokas urheilija ja nykyään erityisesti penkkiurheilija. Voin siis vain kuvitella niitä uhrauksia, mitä urheilija tekee. Muistan, kun Iivo kertoi, että ennen kisoja hän ei käy missään julkisissa paikoissa, kuten kaupassa. Treenit, ruokailu, lepo, treenit jne. Tuli mieleen, että me toipujat olemme samanlaisia pöpöpelkoisua kuin urheilijat. Ja omat unelmamme on meilläkin. Iivolla olympiakulta 50 kilometrillä ja minulla kuusi kilometriä järven jäällä. Kyllä suomalainen ja pohjalainenkin mies osaa olla herkkä. Pekka Koskelan ja Hannu Mannisen haastattelut pit

Aloitin työt liki kahden viikon sairasloman jälkeen viime perjantaina. Notkuin etänä muutaman verkkoneuvottelun ja sitten kahden jälkeen viimeisessä puristuksessa pysyin juuri ja juuri hereillä. Kone kiinni ja syvät puolentoista tunnin päikkärit. Tänään menin oikein työmaalle ja koko päivä meni luurit päässä neuvotteluissa. Onneksi paikan voi valita ja työpöydän sijaan vetäydyin mukavalle sohvalle kuulokkeiden kanssa. Virhe. Uni meinasi tulla ihan väkisin. Onneksi oli niin kiinnostavia juttuja, että vireys säilyi edes jotenkin. Yskiminen vaan jatkuu, vaikka aamulla otti yskänlääkettä, nenäsumutetta ja astmapiippua. Ehkä se ottaa aikansa. Viikonloppuna oltiin mökillä ja siellä oli niin kaunista ja talvista. Lauantaina oli tyyntä ja pari astetta pakkasta. Päätin lähteä kävelyttämään jäälle suksia. Se sujui mateluvauhdilla, mutta yllättävän hyvin ja tuli ainakin punaiset posket. Sunnuntaina lähdin taas jäälle, jonne naapuri ajoi koneella hienot ladut. Se kaksikymmentä minuuttia oli ih

Day 11. Sen verran olen tässä sairastanut ja loppua ei näy. Edelleen on ollut joka päivä pientä lämpöä ja on turha yrittää puhua ilman raivokasta yskimistä. Lisäksi vatsa on ollut ihan sekaisin koko tautisen ajan. Olin niin toiveikas, että tällä viikolla pääsen palaamaan töihin. Toiveajattelua ja tänään oli pakko taas hakeutua lääkärisedän pakeille. Poskionteloissa oli hiukan mönjää, mutta tulehdusarvot olivat normaalit. Lääkäri epäili, että olen saanut päälle toisenkin virustaudin. Nyt sain tehokasta yskänlääkettä ja nenäsumutetta. Lepokin jatkuu vielä torstaihin. Olen ollut niiiiiiiin väsynyt. Pakko ottaa kahdet päiväunet ja illalla nukahdan jo ysin aikoihin. Onneksi etäpäivinä voi ottaa välillä torkut. Jos innokkaana penkkiurheilijana nukahdin tänään kesken sprintin finaalin aikana, ei kaikki ole ihan kunnossa.

Tauti on taittumassa ja tänään on viiden kuumepäivän jälkeen mittari ensimmäisen kerran normaali lukemissa. On ollut kyllä rankka tauti. Pelkkä liikkuminen sisällä sängystä jonnekin on vaatinut ponnisteluita. Minusta on tuntunut, että en edes kantasolusiirrossa ole ollut näin kipeä. Tai sitten aika kultaa muistot. Olen sairastanut influenssan kerran 90-luvun alussa ja oli se silloinkin rankka. Tämä nykyinen on todennäköisesti julkisen sektorin rokotteeseen kuulumatonta B-yamagata -kantaa. Alkuvuodesta suuri osa sairaustapauksista on juuri sitä. Miehelläni on yksityisen sektorin rokote, jossa tämä suoja on ja ainakaan vielä en ole häntä tartuttanut. Oli kyllä myös henkisesti epätoivoinen olo. Ainahan se on niin, että väsyneenä ei oikein jaksa pitää valoa yllä. Oli fyysisesti heikko olo ja otti päähän tällainen takapakki työhön paluun suhteen. Toinen harmitus on ollut viikonlopuksi varattu perinteinen Itävallan matka, jota odotimme kovasti. Viime vuosi jäi väliin miehen olkapääleikk

Yksi rakkaimpia omistamiani asioita on untuvatäkki. Olen kova palelemaan ja rakastan pujottautua kuohkean, kahisevan peiton alle kotona ja mökillä. Nyt se vasta onkin ollut tarpeen, kun palelu kuumeen noustua on niin mahdotonta. Eilen kuume oli vielä koko päivän yli 39. En ottanut päivällä mitään kumetta alentavaa, koska silloin on oikeastaan paras olla. Illalla taivuin erittäin pahan makuiseen, veteen sekoitettavaan, lääkkeeseen. Otin sen, koska se helpottaa hengityselinten oloa. Sitten alkoikin se ikävin osuus ja makasin sohvalla pyyhkeen päällä hiestä valuen. No, yö meni harvinaisen hyvin. Aamupäivä oli kuumeeton, mutta sitten iltapäivällä kuume kipusi 38 tuntumaan. Eniten olen huolissani keuhkoista ja ylähengitysteistä. Puhuminen tai pienikin ponnistus saa aikaan todella kipeän yskänkohtauksen. Onneksi tuo vieressä makaava karvakasakin on aika hiljainen. Luin juuri urhean vertaisystäväni blogia, joka haaveili välillä muustakin kuin sairaan elämästä. Itse olen jo päässyt sitä li

Mukavasti alkanut työhön paluu koki eilen ikävän takaiskun. Jo perjantaina alkanut kuumeilu, kipusi lauantaina iltapäivällä jo 39,4:ään. Olin vähän epävarma, että mihin pitäisi nyt mennä, kun ohjeissa kuumeraja on 38. Onneksi on Facen vertaisryhmä, josta tuli vartissa hyvät ohjeet. Soitin Meikun päivystykseen ja he konsultoivat sisätautilääkäriä, joka kehotti lähtemään päivystykseen joko Meikkuun tai Lahteen, koska olimme mökillä Heinolassa. Puhuivat jopa ambulanssikyydistä tarvittaessa. On aina niin iso kynnys lähteä päivystykseen, kun tietää,  mikä tuntien rumba se on. Meikussa minut vietiin saman tien eristyshuoneeseen ja hoitajat olivat suojautuneita. Meikku pani parastaan ja minusta otettiin labrat, nielunäyte, röntgen, nenänäyte ja virtsanäyte. Oli muuten hauska itse seurata Kanta-palvelusta tutkimusten tuloksia. Kaikki muut näytteet olivat puhtaita paitsi nenänäyte, joka on influenssan pikatesti. Se kertoi, että minulla on B-influenssa. Hoito siihen on mm. Tamiflu, mutta l

Ensimmäinen työviikko on takana ja se on tarjonnut sekä isoja innostuksen hetkiä että pientä kaaosfiillistäkin. Viivan alla on kuitenkin positiivinen tulos, jopa työtunneissa. Olen viikon ajan yrittänyt saada kokonaiskuvaa meneillään olevista asioista, jotka muodostava noinkin isossa ryhmässä aika hämähäkin seitin. Vuoden aikana on tullut taas lisää uusi joukko oudolta kuulostavia kirjainyhdistelmiä ja huomaan, että laakereilla ei ole vuoden aikana levätty ja moni asia on edistynyt ja parantunut, erityisesti kehittämisessä. Oma innostuksen ilmapalloni alkoi välillä jo täyttyä sen verran, että sen naru melkein piti sitoa pöydän jalkaan kiinni. Innostuksen huomasi myös siinä valitettavasti tavassani, että aamulla herää hiukan liian aikaisin ja alkaa jo prosessoida konsepteja ja miettiä niiden edistämisen tapoja. Välillä on kyllä ollut jopa epätoivoinen olo, kun tuntuu, että pitäisi olla jo perillä lukuisista junassa tapahtuvista yksityiskohdista. Onneksi kollegani on pitänyt edelle