Vive el momento

Ensimmäinen työpäivä 11 kuukauteen on nyt onnellisesti ohi ja istun sohvalla yrittäen pitää silmät auki. Elimistö taitaa olla hiukan järkyttynyt, kun sen piti tottumattomana tavallista aikaisemmin ja vielä kellon soittoon. Ensimmäinen uusi asia oli työmatka. Se sujui matkan varrella olevista tietöistä huolimatta noin 20  minuutissa. Pääsin myös kortillani autotalliin ja löysin autopaikan. Ensimmäinen rasti suoritettu. Onnekseni kollegani osui talliin yhtä aikaa ja opasti uusiin tiloihimme. Check. Sitten alkoikin mieltäni kovasti lämmittänyt osuus. Tilassa odotti Tervetuloa Kristiina -tervehdys ilmapallojen kera. Eikä tässä vielä kaikki. Sain kohottaa maljan (tai kaksi) työkavereitteni kanssa. Voiko työt paremmin aloittaa? Piti aloittaa pehmeästi ilman palavereita, mutta niin vain tuli istuttua neljässä. Kaikki olivat hyviä perehdyttäjiä ja pikku hiljaa asiat alkoivat palata mieleen. Jo nyt tuli selväksi, että työajan pitäminen sovitussa on haasteellista. Joka päivälle, perjantait

Ystäväni ja kollegani Tuula soitti ja toivotti tervetulleeksi takaisin töihin. Tuli mukava ja innostunut olo. Tunsin, että minua aidosti odotetaan takaisin työyhteisöön. Ehkä Tuulan into perustuu siihen, että hän on joutunut hoitamaan omien töidensä ohessa minun työni;). Käynnistymässä on kuulemma kaikkea mielenkiintoista. Olemme siinä suhteessa samanlaisia, että innostumme kovasti aina kaikesta uudesta ja sitten painetaankin täysillä. Työhön paluu pitkän sairasloman jälkeen on aina haastavaa. Muistaakseni seitsemän kuukautta on tutkimusten mukaan yksi kriittinen raja. Minä olen ollut nyt 11 kuukautta poissa. Omaa paluutani helpottaa kovasti, kun työyhteisö on tuttu, terve ja turvallinen. Uutta ovat uudet työtilat ja uusi, mutta tuttu esimies. Työn pitäisi olla pääosin tuttua, mutta toki tuotepäällikön rooli on ehtinyt tässä liki vuodessa muokkautua ja saan sitä muokata tarpeen mukaan edelleen. Monet ovat kysyneet, millä mielin palaan töihin. Vastaan, että positiivisin mielin ja ai

Kun katson omaa diagnoosiluetteloani, ei voi todellakaan puhua elämän lellilapsesta. Niin minä kuitenkin ajattelen. Olen vain saanut geenejä jaettaessa pari mustaa Pekkaa, mutta muutenhan kaikki on mitä mainioimmin. Kuuntelin eilen luentoa terveyden determinanteista. Kyllä, opin eilen uuden hienon sanan, joka tarkoittaa vaikuttavia tekijöitä. Näihin kuuluvat yksilölliset, sosiaaliset, psykosoliaaliset, rakenteelliset ym. tekijät. Totesin, että näiden tekijöiden valossa minulla on kaikki edellytykset elää erittäin tervettä elämää. Selitän vähän. Minulla on tietoa, osaamista, kokemusta ja mahdollisuuksia elää terveellistä, hyvinvoivaa elämää. Minulla on myös luontainen kyky ajatella positiivisesti, vaikka välillä makaakin letkuissa tai pää sangossa. Pystyn kokemaan itseni hyvin terveeksi, vaikka välillä kävelyllä lepään sadan metrin välein tai puuskutan yhden kerroksen portaissa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kerron esimerkin eilisestä. Aamupäivällä ajelin omalla autolla (tärke

Tänään on Heinolassa kaunis talvinen päivä ja aurinkokin yrittää paistaa pilviverhon läpi kevättä lupaillen. Samanlainen tunne on itsellä. Pitkä talvi ja syksy on taittumassa kohti uutta elämänvaihetta.   Edessä on viimeinen kokonainen sairaslomaviikko ja sitten pitäisi virittäytyä työmoodiin. Palaan töihin mielelläni ja esimies ennakoikin jo innostavia työpuhteita. Ensimmäinen päivä jopa jännittää ja se menee fyysisesti uuteen työtilaan tutustuessa ja hoitaessa taas pääsyn kaikkiin mahdollisiin järjestelmiin. Suunnitelmana on työskennellä kolme kokonaista päivää tiistaista torstaihin. Olen myös aloittanut opiskelut Jyväskylän yliopiston avoimessa. Aloitan maltilla ja herättelen uinuneita aivosoluja pikku hiljaa. Olisin voinut siirtyä suoraan syventäviin opintoihin, mutta päätin aloittaa yleissivistävisti perusopinnoista. Aktiivisuusmittari on ollut hyvä hankinta ja se toimii hyvänä motivaattorina. Kävin juuri koiran kanssa tunnin lenkillä, mutta ei vielä tullut tavoitteet täytee

Eilen olin tapaamassa työterveyslääkäriä ja hän teki oman lausuntonsa osasairauspäivärahaa varten. Suunnitelma on, että palaan parin viikon päästä töihin ja teen 60%:sta työaikaa eli noin kolme päivää viikossa. Siinä on kuitenkin vapaus tehdä työtä vaikka joka päivä lyhyempänä. Lyhennettyä on mahdollisuus tehdä 120 arkipäivää eli viitisen kuukautta. Se on toki mahdollista keskeyttää ja aloittaa kokopäiväisenä, jos kunto sallii. Minusta järjestely tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Viimeksi en oikein malttanut tehdä lyhyempää työaikaa, kun työ imaisi ja aikataulutetut palaverit pitkittivät päivää. Olen kyllä innoissani ja tuntuu kivalta palata. Sitten on toisaalta pari päivää viikossa enemmän aikaa hoitaa itseään. Oletus on, että sydämen toiminta tästä vielä kohenee hitaasti, mutta varmasti. Tapaaminen lääkärin kanssa oli miellyttävä. Hän on sellainen varttuneempi, joka osaa ottaa ihmisen kokonaisuutena. Suurimman ajan juttelimme puutöistä ja sain häneltä paljon hyviä vinkkejä. Flun

Kyllä on ollut mahtavaa nähdä aurinko pitkään aikaan ja antaa lämmön helliä kehoa ja mieltä. Olemme nyt neljättä kertaa Arabiemiireissä ja tällä kertaa Abu Dhabissa. Tämä on loistava kohde kohtuullisen lentomatkan päässä. Säät ovat aina tähän aikaan hyvät. Viikkoon saattaa osua yksi hiukan pilvinen päivä, sopiva shoppailuun. Täällä on myös supersiistiä ja turvallista. Kohde on täydellinen myös kulinaristisessa mielessä. Hotellissakin on yksitoista hyvää ravintolaa. Tänne ei kannata matkustaa nähtävyyksien takia. Täällä Abu Dhabissa on huikean kaunis moskeija, jonne mahtuisivat yhtä aikaa rukoilemaan kaikki seinäjokiset. Sitten on pari palatsia, huikeita pilvenpiirtäjiä ja huvittelupuistoja. Yksi mainostettu kohde oli paikallista kulttuuria esittelevä kylä, joka oli kyllä aika vaatimaton. Shoppailun ystävälle tämä on unelmakohde, jos on lompsa kunnossa. Hotellimme yhteydessä on yksi ostoskeskuksista 200 kaupan kera. Hotellissa on täydellinen kuntosali, jossa olen bodaillut arabimies