Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

3. päivä matalasoluvaiheessa

Kerrankin on ihan yksi lysti, mitä säätä lupaavat. Ehkä toivon kovaa etelästä saapuvaa ukkosmyrskyä. Sitä olisi hieno seurata täältä näköalapaikalta. Kommenttini on toki hyvin itsekäs. Toki toivon, että viikonloppuna voidaan kaikkia valmistautuneita juhlia aurinkoisessa säässä. Kolmas matalasolupäivä valkeni hitaasti, siis omassa päässäni. Nukuin taas niin sikeästi kymmenen tuntia. Taukoa tuli vaan, kun otetaan näytteet ja kokeet.  Toistaiseksi panen kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun saa nukuttua.  Aamupäivällä olin vallan virkeä ja venyttelin makoisasti. Sitten lounaan aikaan sain ensimmäisen näytteen vaivasta nimeltä ripuli. Se kuuluu asiaan ja oli ennustettavissa. Oli sitten jännä vertailla sairaanhoitaja Veli-Pekan kanssa suojautumisvaihtoehtoja. Täällä kaikki on niin luonnollista. Samaan syssyyn voin hiukan huonosti ja minulle vaihdettiin uusi laastari estämään pahoinvointia. Sitten nukuinkin taas sikeästi pari tuntia.  Iltapäivän ja illan olenkin ollut hyvissä voimissa. Arvoi

Elä hetkessä - ei vain klisee

Elän nyt täysin toisessa todellisuudessa. Täysin omassa suljetusta maailmassa, jonka keskipiste olen minä itse. Saan siis elää täysin itselleni, omaan napaan tuijotellen. Samaan napaan tuijottavat kaikki nämä hoitohenkilönnankin ihanat ihmisetkin. Kristiina, onko kaikki hyvin? Kaikki mitä teen tähtää siihen, että selviän tästäkin etapista, matalasoluvaihe, mahdollisimman kuivin jaloin. Kaikki tekeminen tähtääterveyden edistämiseen. Nuku hyvin. Lepää tarvittaessa. Yritä syödä ja juoda riittävästi. Huolehdi hygieniasta. Tee pullohengitysharjoitukset. Jaksa joogata.  Kaikki tekeminen tapahtuu hitaasti ja harkiten. Ja edellytys on, että saadaan pidettyä pahoinvointi aisoissa. Aika ei ole tullut yhtään pitkäksi ja päivillekin muodostuu rytmi. En ole vieläkään aloittanut uutta Keplerin kirjaa tai kuunnellut äänikirjoja. Olen ollut hyvillä mielin ja kovasti auttaa, kun nyt elää vain hetkessä, tunnissa. Kovia samassa talossa vastikään kokenut kirjoitti osuvasti.  'Sairaalassa olo tuntuu ep

Uni paras lääke

'Oman kodin' turvaan päästyä maittoi unikin. Nukuin kuin tukki 10 tuntia ja unta ei paljon häirinnyt välillä tehdyt tutkimukset. Sen verran piti herätä, että osaa lausua oman identiteettinsä. Aamulla tehtiin perustutkimukset; verenpaine, lämpö, veren saturiteetti, labrat ja ekg. Sitten sai taas nukkua.  Osansa hyviin uniin on varmasti lääkkeillä. Minulla on pahoinvoinninestolaastari, mutta sen lisäksi saan suonensisäisesti lääkettä. Pahoinvointilääkkeet tuntuvat järjestään olevan rauhoittavia. Yhden sivuvaikutus on kuulemma leukalukko. Toisen kanssa voi lähimuisti takkuilla. Kolmas, jota nyt saan, aiheuttaa outoja unikuvia. Jollain potilaalla oli kuulemma käyneet yön vierailulla kaikki päämiehet. Jos minuun uniin jokin kavalkadari olisi nyt tulossa niin voisin vastaanottaa muutaman näyttelijän ja urheilijan. Olen ollut tänään ihan pirteä, tosin nukahdin tuoliin ainakin tunniksi. Jäi Digi-Hesarin luku kesken. Päikkäreiden jälkeen tein joogaohjelmani, tosin hiukan kevennyttänä. S

Pari päivää valvontaosastolla

Kaikki ei mennyt ihan putkeen ja jouduin kahdeksi vuorokaudeksi valvontaosastolle tarkkailuun. Sydämen vajaatoiminta aiheutti sen, että elimistöön alkoi kertyä liikaa nestettä, joka piti saafa purettua. Nyt tilanne on arvojen mukaan kohentunut paljon ja paino on alentunut. Edelleen olen nestetipassa ja vielä pitää saada 1,5 l nestettä pois, että sydän ja keuhkot eivät rasitu. Olen myös kiinni happiviiksissä. Valvontaosasto oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Minustä lähti ainakin 15 piuhaa ja oma hoitaja oli koko jan tarkkailemassa tilannetta. Välillä tunsi olevansa Syke-sarjan kuvauksissa. Yölläkin oli yksi akuutti tilanne naapurissa. Isoin kokemani ongelma on ollut edelleen jatkunut huonovointisuus. En ole käytännössä syönyt mitään viime keskiviiikon jälkeen. Olen saanut kaikki mahdolliset pahoinvointilääkkeet ja viime yönä löytyi ehkä tehokkain. Söin aamulla jopa pienen kulhon velliä. Ravintoliuosta en ole saanut. Edelleenkään en pysty ajattelemaan ruokaa ja lehdessä pitää hypätä r

Uuden elämän ensimmäinen pävä

Tänään sain syntympäiväonnittelut tyttäreltä ja itsekin havahduin, että kai tästä voisi lähteä uusi ajanjakso liikkeelle.                                Synttäribileet olivatkin niin rajut, että syleilin posliinia vuorokauden ja ruoka ei maistunut. Toisaalta Jamie Oliver kokkaa telkkarissa kaikkea ihanaa. Yö meni oman tyynyn kera mukavammin ja parin tunnin välein kävin kylppärissä ihmettelemässä, että mistä tätä riittää. Kaikesta huolimatta olo on ollut ihan ok. Pahoinvointilääkket ovat oikeasti rauhoittavia ja niitä on napsittu niin paljon, että puhekin oli varsin leppoisaa.  Tänään ammulla aloitettiin sitten syväjäädtettysolujen palautus ja valmistelut olivat taas huippuluokkaa. Oli jos monenlaista koetta ja seurantalaittetta.  Henkilökuntaa oli kovasti ja lääkärikin paikalla koko ajan. Suurempi huomio johtuu sydämestäni. Pakastetut solut olivat neljä pientä pussia, mutta kuljetustankki oli varsin massiivinen. Tiputusta ei minulla tehtykään kaulakanyylin kauttaa, vaan kädestä. Tällä

370 mg hyvää ja pahaa

'Kuukausien odotuksen jälkeen olen nyt saanut myrkkyannokseni. Outoa, että pieneen pussiin mahtuu yhtä aikaa niin paljon hyvää että huonoa.  Hyvää on tietenkin se, että olen valittu saamaan tätä arvokasta ainetta. Arvokas varmaan hinnaltaan, mutta myös vaikutuksiltaan. Sen arvoa lisää se, että juuri tämän osalta on ollut toimitusvaikeuksia ja aikataulut ovat menneet uusiksi monella potilaalla. Kyse on Melfalaani nimisestä solumyrkystä, jota annettiin 370 mg. Aine tiputettiin puolessa tunnissa kaulakanyylin kautta. Koko tiputuksen ajan piti imeskellä jäitä. Tällä suojataan suuta vaurioilta. Tämänkin ovat ruotsalaiset keksineet. Uskon, että vaikutus perustuu kylmän supistavuuteen ja myrkkyä ei leviä niin paljon limakalvoille. Seuraava vuorokausi pitää suuta huuhtoa vähintään kerran tunnissa ja ruokailun jälkeen imeskellään sammasta estäviä tabletteja. Kaikki konstit ovat siis käytössä. Suuriannoksinen solunsalpaajahoito tappaa kaiken; punasolut, valkosolut ja trombosyytit. Luuytimen

Step 1

Täällä sitä nyt vihdoin ollaan Meilahden Kolmiosairaalassa osastolla 7 B. Huone on tilava ja hyvin varusteltu ja näköalat ihan Helsingin parhaita; merinäköala Hietsuun ja Lauttasaaren sillalle. Jopa koti näkyisi kiikarilla. Kyllä täällä kelpaa olla täysihoidossa muutama viikko. Henkilökunta on aivan ihanaa. Tänään oli sitten ensimmäinen toimenpide, kanyylin laitto. Se olikin yllättävän iso operaatio. Sitä varten vietiin leikkaussalin heräämöön ja sen teki anestesialääkäri ainakin kolmen hoitajan avustamana. Suojaukset ja systeemit oli kuten isommassakin leikkauksessa. Ensin kanyyli yritettiin laittaa solisluun alle, joka olisi olemisen kannalta helpompi, mutta asentaminen on vaikeampaa. Lääkäri yritti pari kertaa, mutta luovutti, kun vastassa oli vaan luuta ja rustoa. Sitten se laitettiin kaulalle. Saa nähdä, miten tämän kanssa oppii elämään ja erityisesti nukkumaan, kun se on vielä oikealla puolella. Samalla, jolla mieluiten nukun. Kanyyli on noin 16 cm pitkä ja siitä t

Herkkuja ja herkkyyttä

Olipa ihana, täydellinen viikonloppu. Nyt voin hyvillä mielin aloittaa huomenna hoitojakson. Koko viikonlopun oli upea sää. Sain ladattua itseeni paljon aurinkoenergiaa. Joogasin joka päivä terassilla ja se oli niin ihanaa. Aurinkotervehdykset olivat todellisia ja soturisarja sai olon tuntumaan todelliselta taistelijalta. Lopussa kiitin harjoituksesta ja siitä, että pääsen vihdoinkin hoitoon. Lauantaina saunoimme oikein pidemmän kaavan mukaan ja 10-asteisen uinnin jälkeen oli kiva pulahtaa paljuun. Tietenkin skumpan kera. Tiedä sitä, milloin seuraavan kerran pystyy kohottamaan maljan. Viikonloppuihimme kuuluu aina herkuttelu. Tänä viikonloppuna taisin soutaa verkot huonosti, kun kalasaalis jäi varsin niukaksi. Mitenkähän mies taikoo verkot veteen, kun loistava soutaja on poissa? Perjantaina kokosin varsinaisen herkkulautasen, jossa oli vain yksi ruoka,  jota saan syödä tänä kesänä; uudet perunat. Ruokavalio tulee olemaan ensimmäiset kuukaudet varsin tiukka, vähämikrobinen, kute

Uhkailu, lahjonta ja kiristys

Kolme toimivaa lasten kasvatuskikkaa. Paras on kuitenkin lahjonnan lopettamisella uhkailu.  Miten nämä nyt liittyvät minuun? Oikea vastaus on Minna Parikan Pupu-tennarit. Olen pohtinut, että minäkin voin lahjoa itseni. Pienemmässä mittakaavassa se voisi olla kiireisen työpäivän jälkeen lasillinen viiniä tai mehevä pulla. Nyt tarvitaan jotain isompia palkintoja, joita odottaa, kun on ollut tosi reipas.  Toki suurin palkinto on jäädä henkiin ja saada lisävuosia, mutta tarvitaan jotain konkreettisempaa. Ykkköstoiveeni on päästä matkustamaan ulkomaille. Se mahdollisuus on ensin aika rajattu, kun ymmärtääkseni Euroopan kohteetkin ovat mahdollisia vasta rokotusten uusimisen jälkeen eli 4 - 6 kuukauden päästä. Kaukomatkoille pääsee vasta vuoden päästä. Onkohan Dubai kaukokohde? Minna Parikan Pupu-tennarit ovat ihan järjetön palkinto. Kalliit, mutta niin söpöt. Tosi maallista, mutta niin konkreettista. Tyttäreni ystävä osti Parikan korkkarit ja ne ovat hänen mielialan kohennuskengät. Ihan sama

Olen valmis

Viiden päivän kuluttua se alkaa - noin puolitoista kuukautta kestävä maratonini. Ikinä en ole maratonia juossut ja lähimmäksi sen tunnelmia olen päässyt ollessani vapaaehtoisena töissä Helsinki City marathonin ensiavussa. Sinne kannettiin kaikki matkan uuvuttamat. Monet olivat tajunnan rajamailla ja palelivat kuin horkassa. Erityisen hyvin muistan yhden, joka oli toivuttuaan superpettynyt, kun hän tajusi pyörtyneensä 500 metriä ennen maalia. Minä olen asettanut tavoitteeksi kävelemisen ulos sairaalasta ennen juhannusta. Sitten menee palautumiseen kuukauden verran. Lääkäri sanoi, että kotiutumisen jälkeen on tärkeää juoda paljon, vaikka syöminen ei houkuttelisikaan. Itsensä pitää myös pakottaa kävelylle sängyn vetovoimasta  huolimatta. Tosin hän totesi, että minulle se ei varmaan ole ongelma. Olen tyytyväinen valmistautumiseeni. Olen säilynyt terveenä ja nyt koputan puuta. Fyysinen kuntoni on varmaan parempi kuin pitkään aikaan. Kiitos sille, että on ollut aikaa tehdä hyvää itsellee