Siirry pääsisältöön

370 mg hyvää ja pahaa

'Kuukausien odotuksen jälkeen olen nyt saanut myrkkyannokseni. Outoa, että pieneen pussiin mahtuu yhtä aikaa niin paljon hyvää että huonoa. 


Hyvää on tietenkin se, että olen valittu saamaan tätä arvokasta ainetta. Arvokas varmaan hinnaltaan, mutta myös vaikutuksiltaan. Sen arvoa lisää se, että juuri tämän osalta on ollut toimitusvaikeuksia ja aikataulut ovat menneet uusiksi monella potilaalla.

Kyse on Melfalaani nimisestä solumyrkystä, jota annettiin 370 mg. Aine tiputettiin puolessa tunnissa kaulakanyylin kautta. Koko tiputuksen ajan piti imeskellä jäitä. Tällä suojataan suuta vaurioilta. Tämänkin ovat ruotsalaiset keksineet. Uskon, että vaikutus perustuu kylmän supistavuuteen ja myrkkyä ei leviä niin paljon limakalvoille. Seuraava vuorokausi pitää suuta huuhtoa vähintään kerran tunnissa ja ruokailun jälkeen imeskellään sammasta estäviä tabletteja. Kaikki konstit ovat siis käytössä.


Suuriannoksinen solunsalpaajahoito tappaa kaiken; punasolut, valkosolut ja trombosyytit. Luuytimen solutuotanto käytännössä lakkaa ja luuydin ei toivu ilman omia aiemmin kerättyjä kantasoluja, jotka palautetaan huomenna. Olisi jännä nähdä nyt vuorokauden ajan omaan kehoon. Siellä on hurja siivous käynnissä. Tulee mieleen vanhat pesuainemainokset, joissa tornado puhdisti kaiken.

Tänään on jo napsittu kourallinen estolääkkeitä ja kupillinen kortisonia. Estolääkkeet torjuvat pahoinvointia, herpestä, keuhkokuumetta ja muita tulehduksia. Kortisonia saan nyt kahtena päivänä ja se tietää unettomia öitä. Ei sillä, en kyllä viime yönäkään nukkunut kovin hyvin. Oli ikävä omaa sänkyä, tyynyä, untuvapeitettä ja tietty vieruskaveria. Kaulakanyyli haittasi nukkumista yllättävän vähän. Yöllä piti kyllä ottaa kipulääke, kun puudutusaine lakkasi vaikuttamasta. 

Minua kävi juuri tapaamassa fysioterapeutti ja viikko pitää ottaa nyt rauhallisesti. Pitää olla mieluummin istumassa ja käppäillä huoneessa. Kuntopyörän saan vasta viikon kuluttua. Toivon, että kuulun niiden joukkoon, jotka jaksavat silloin polkea jopa pari kertaa päivässä. Matkan pituudellahan ei ole väliä. 

Mahdollisista sivuvaikutuksista kirjoitan, jos ja kun ne realisoituvat. Noudatan samaa ajettelua kuin mieheni, kun odotimme kuopusta tietämättä vielä sukupuolta. Olin tehnyt nimilistoja mieluisista tytön ja pojan nimistä. Hän ei halunnut vielä tarttua asiaan, kun puolet ajattelusta olisi mennyt hukkaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan