370 mg hyvää ja pahaa

'Kuukausien odotuksen jälkeen olen nyt saanut myrkkyannokseni. Outoa, että pieneen pussiin mahtuu yhtä aikaa niin paljon hyvää että huonoa. 

Hyvää on tietenkin se, että olen valittu saamaan tätä arvokasta ainetta. Arvokas varmaan hinnaltaan, mutta myös vaikutuksiltaan. Sen arvoa lisää se, että juuri tämän osalta on ollut toimitusvaikeuksia ja aikataulut ovat menneet uusiksi monella potilaalla.

Kyse on Melfalaani nimisestä solumyrkystä, jota annettiin 370 mg. Aine tiputettiin puolessa tunnissa kaulakanyylin kautta. Koko tiputuksen ajan piti imeskellä jäitä. Tällä suojataan suuta vaurioilta. Tämänkin ovat ruotsalaiset keksineet. Uskon, että vaikutus perustuu kylmän supistavuuteen ja myrkkyä ei leviä niin paljon limakalvoille. Seuraava vuorokausi pitää suuta huuhtoa vähintään kerran tunnissa ja ruokailun jälkeen imeskellään sammasta estäviä tabletteja. Kaikki konstit ovat siis käytössä.

Suuriannoksinen solunsalpaajahoito tappaa kaiken; punasolut, valkosolut ja trombosyytit. Luuytimen solutuotanto käytännössä lakkaa ja luuydin ei toivu ilman omia aiemmin kerättyjä kantasoluja, jotka palautetaan huomenna. Olisi jännä nähdä nyt vuorokauden ajan omaan kehoon. Siellä on hurja siivous käynnissä. Tulee mieleen vanhat pesuainemainokset, joissa tornado puhdisti kaiken.

Tänään on jo napsittu kourallinen estolääkkeitä ja kupillinen kortisonia. Estolääkkeet torjuvat pahoinvointia, herpestä, keuhkokuumetta ja muita tulehduksia. Kortisonia saan nyt kahtena päivänä ja se tietää unettomia öitä. Ei sillä, en kyllä viime yönäkään nukkunut kovin hyvin. Oli ikävä omaa sänkyä, tyynyä, untuvapeitettä ja tietty vieruskaveria. Kaulakanyyli haittasi nukkumista yllättävän vähän. Yöllä piti kyllä ottaa kipulääke, kun puudutusaine lakkasi vaikuttamasta. 

Minua kävi juuri tapaamassa fysioterapeutti ja viikko pitää ottaa nyt rauhallisesti. Pitää olla mieluummin istumassa ja käppäillä huoneessa. Kuntopyörän saan vasta viikon kuluttua. Toivon, että kuulun niiden joukkoon, jotka jaksavat silloin polkea jopa pari kertaa päivässä. Matkan pituudellahan ei ole väliä. 

Mahdollisista sivuvaikutuksista kirjoitan, jos ja kun ne realisoituvat. Noudatan samaa ajettelua kuin mieheni, kun odotimme kuopusta tietämättä vielä sukupuolta. Olin tehnyt nimilistoja mieluisista tytön ja pojan nimistä. Hän ei halunnut vielä tarttua asiaan, kun puolet ajattelusta olisi mennyt hukkaan.