Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2014.

Mikä huhtikuu?

Hapan huhtikuu? Huoleton ja harmiton huhtikuu? Hurmaava huhtikuu? Herkuton huhtikuu? Mikä olisi huhtikuulle sopivan tavoitteellinen teema? 
Huoleton ja harmiton
Huoleton tai harmiton olisi ihana, mutta taitaa olla mahdoton tässä elämäntilanteessa. Yritän toki kaikkeni ollakseni positiivinen, mutta en voi sille mitään, että elämäni on maalattu enemmän harmailla kuin kirkkailla väreillä. Tällaisen sairauden kohdatessa sitä menettää sen ihanan lapsenuskon, että minulle tapahdu ei mitään ikävää. Välillä sitä unohtaa kaiken jopa tunniksi, pariksi ja sitten todellisuus taas jysähtää hetkeksi ja onneksi myös taas katoaa hetkeksi. Usein sitä toivoo heräävänsä tästä pahasta unesta ja voisi palata entiseen elämään. Tässä todellisuudessa sitä kuitenkin on elettävä ja opittava jotain arvokasta. 

Herkuton huhtikuu Joopa joo. Onhan sitä yritetty ennenkin. Ehkä se herkuton huhtikuu on kuitenkin realistisin ja tarpeellisin. Kevät on loistavaa aikaa terävöittää ruokatottumuksiani, vaikka ne ehkä keskmääri…

Paluu Pohjanmaalle

Oli ihanaa olla Lapissa edes yhden kerran vuodessa, vaikka liikuntapuoli jäikin vähän vaisuksi. Yritin kyllä joka päivä kävellä muutaman kilometrin ja pääsin kerran mäkeenkin. 
Olen lasketellut 38 vuotta ja Suomen rinteistä Ylläs on ykkönen. Pari päivää tuuli puhalsi niin hurjana, että gondoli ja istumahissi olivat kiinni. Näin käy siellä joka lomalla.  Nykyään olen niin mukavuudenhaluinen, että en viitsi enää lähteä ankkurihissiin palelemaan. Juuri hissien vuoksi tykkään lasketella Alpeilla.

Laskettelu sujui terveyden puolesta mainiosti. Tosin olin rinteessä vain kolme tuntia ja se oli ihan riittävästi. Olisi pitänyt jatkaa sinnikkäästi se kyykkyhaaste loppuun niin olisi reidetkin kestäneet paremmin.
Olen varmaan usein kirjoittanut huolehtivasta aviomiehestäni. Kuka muu varustaisi vaimon rinteeseen näin hyvillä eväillä? 

Tänään ajelimme äitini kanssa takaisin Seinäjoelle tai oikeammin äitini kaasutteli. Tarkkaan piti tarkkailla hänen raskasta kaasujalkaansa, kun Oulu - Seinäjoki välillä …

Kiitä siitä, mitä voit tehdä

Tänään minut meinasi vallata Yllästunturin kokoinen kateus, kun katselin Kesänkijärven aurinkoisella jäällä kiitäviä hiihtäjiä. Sitten nappasin itseäni kipeästi niskasta kiinni ja päätin olla iloinen siitä, että voin kävellä Kesängin keitaalle nauttimaan munkkikahvit. Viime kesänä ja syksynä en uskonut pystyväni edes siihen enää koskaan. 
Olen käynyt Äkäslompolossa melko säännöllisesti jo 36 vuotta ja tämä on minusta edelleen ehdoton ykkönen. Kylä on säilyttänyt edelleen sympaattisen identiteettinsä, vaikka palvelut ovatkin lisääntyneet. Lukuisat kylää ympäröivät tunturit luovat ihanan tunnelman. 

Tämän verran annan katkeruudelle periksi. Kaipaan kovasti sitä tunnelmaa, jonka kokee, kun on ensin hiihtänyt ylämäkeen kahdeksan kilometriä kaunista, ylhäällä kulkevaa latua ja sitten laskee tuntureiden ympäröimälle Kotamajalle tauolle. Munkin ja mehun jälkeen saa sitten lähes lasketella takaisin kylään ja pääsee mökille saunaan. Siinä on elämänlaatua parhaimmillaan. Toki tänäänkin sauna tunt…

Jee, ei kortisonia

Olipa mukava käynti hematologilla. Pekka Anttila on niin super. Parhaalta tuntui, kun Suomen johtava hematologi sanoo, että hän on oikein tyytyväinen. 
Hematologinen vaste on ollut jo pitkään erinomainen elimistössä ei ole huonoja kevytketjuja eikä niitä virheellisiä plasmasoluja, jotka niitä tuottaa.  Tämä näin maallikkoselityksenä. 
Kudosvastekin näyttää pikkuhiljaa positiivisemmalta. Tämä tarkoittaa, että sydämen ne pahat kudokset ovat alkaneet väistyä. Tästä merkkinä mm. ProBNP:n aleneminen 2300:aan ja TNT:n lasku alle 30. Myös verenpaineen kohoaminen ja sykkeen lasku ovat hyviä merkkejä.
Kortisonihoito päätettiin lopettaa, koska se on ollut lähinnä ylläpitävä. Tilannetta seurataan kuukaisittaisilla labroilla. Nyt sitten näkee, mikä on 'normaali' olotila ja suorituskyky, kun elimistössä ei ole sitä rasittavaa kortisonia. 
Kardiologin tapaan seuraavan kerran huhtikuun lopussa. Sairaslomaa minulla oli huhtikuun loppuun, mutta nyt hematologi pidensi sitä vielä kuukaudella. Intoa …

Viimeiset kortisonit, toivottavasti

Tänään napsin toivottavasti viimeiset kortisonit, ainakin toistaiseksi. Perjantaina on hematologin tapaaminen ja hän päättää jatkosta. Eilen olin labrassa ja pelkään tämän flunssan vaikuttavan tuloksiin. Tärkein seurattava arvo on sydämen tilaa ilmaiseva ProBNP. Se reagoi herkästi ja vaihtelee päivän kunnon  mukaan. Parhaimmillaan se on ollut kerran 2400 ja pahimmillaan yli 9000. Tavoitteena olisi saada se edes alle 2000. Olisi ihana elää kortisoniton jakso ja nähdä, minkälainen on lääkkeetön olo. Sen perusteella olisi helpompi miettiä työhönpaluuta. 

Presidentintekijät Pakko oli käydä itsekin arvioimassa Presidentintekijät-elokuva. Nyt ymmärrän, miksi Tujunen ei olisi halunnut julkaista dokumenttia. Kiroilee kuin lappalainen ja asettaa kommenteillaan Saulin hyvin negatiiviseen valoon. Onhan se noloa, että nyt Saulikin sai tietää, millä fiiliksellä hänen kampanjaansa tehtiin. Ei ollut tunnelma katossa. Minusta dokumentti oli kiinnostava ja pressantekijät Piha, Tujunen ja Kekkonen ovat f…

Nyt harmittaa

Tänään harmittaa. Olen saanut flunssan ja jouduin jättämään kauan odotetun ja takuuhauskan Tampereen retken väliin. 
10 vuotta Ruoskaretkeä Tänä vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ensimmäisestä Ruoskaretkestä ja tänään olisi Tampereella 10-vuotisretken suunnittelukokous. Ruoskaretki on vapaamuotoinen yhteenliittymä huumorintajuisia työkavereita. Ensimmäiset vuodet kokoonnuttiin muutamaksi päiväksi Saariselän Porakkaan vaeltamaan ja melomaan. Retkellä myös kalastetaan, mutta ilmeisesti catch and release -tyylillä, kun kaloja ei koskaan tuoda pöytään saakka. Aktiviteettien lisäksi laitetaan porukalla gourmet-ruuat. 
En ole päässyt mukaan pariin vuoteen ja nyt olen asettanut tavoitteeksi, että elokuussa olen mukana Levillä. Ehkä joudun jättämään jotain hurjimpia aktiviteettejä väliin. Yleensä se olen minä, joka ensimmäisenä ui koskessa, vaatteet päällä. 
Moni on ihmetellyt, mistä nimi Ruoskaretki on tullut. Alunperin piti lähteä Ruskaretkelle, mutta nimi oli jo varattu firman toiselle, …

Kevättä kuopsuttamassa

Olen ollut alkuviikon yksin mökillä. Tai en yksin, vaan koiramme Caran kanssa. Joka vuosi olen miettinyt, että olisi ihana olla keväällä pidempiä aikoja mökillä kuopsuttamassa kevättä esiin. Kevät on täällä niin hienoa aikaa ja mieluisia kevätpuuhia on paljon. Rakastan haravoimista ja kukkapenkkien siivoamista. Sopivaa tekemistä pienissä erissä tässä tilanteessa. Päivät kuluvat kuin siivillä.
Pihahommien lisäksi olen aloittanut sisällä maalaushommat. Mökkimme valmistui 13 vuotta sitten ja silloin kaavailin, että maalaan kaikki seinät ja katot kuultovalkoisiksi. Jaksoin maalata makuuhuoneet, keittiön ja kylppärin, mutta innostus loppui siihen. Viime kesänä päätin jatkaa urakkaa ja ostin jo maalitkin, mutta vasta nyt riitti kunto homman aloittamiseen. Nyt olen saanut maalattua eteisen katon. Se olikin yllättävän kovaa puuhaa ja vaati kolme käsittelyä. 

Yläkropasta huomasi, että en ole tehnyt mitään kunnon liikuntaa pitkään aikaan. Haravointi ja maalaaminen alkoi tuntua sen verran lihaksis…

Äitejä ja tyttäriä

Viime viikon teemaksi nousi äidit ja tyttäret. Kävin katsomassa ensin leffan Perhe - August: Osage County ja sitten teatterissa Kaikki äidit, kaikki tyttäret. Molemmat laittoivat miettimään omaa äitisuhdetta ja itseäni äitinä. Sunnuntaina äitiyteni saavutti yhden pisteen, kun kuopukseni täytti 18 ja virallinen velvollisuuteni kasvattajana päättyi. Tosin tästäkin eteenpäin taitavat tyttäret kasvattaa enemmän minua kuin minä heitä. 
Meitä äitejä taitaa olla kolmenlaisia: huolehtivia kanaemoja eli super-mamoja, neutraaleja ja sitten ikäviä äitejä. Elokuvia ja teatteriesityksiä tehdään yleensä ikävistä äideistä. Super-mamat paistattelevat aikakausilehdissä ja saavat meidät neutraalit äidit tuntemaan itsemme niin huonoiksi ja riittämättömiksi äideiksi. Itseni luokittelen neutraaliksi, tavalliseksi äidiksi. En ole kanaemo, mutta toivon olevani läsnä ja apuna, kun lapseni sitä tarvitsevat. 

On hienoa olla osa äitien ketjua, joka omassa mielessäni on alkanut isoäidistäni Saimista ja jatkuu nyt …

Silvoplee Mandelaa

Tässä sitä taas kirjoitellaan kortisonihöyryissä. Aamulla oli yllättävän hyvä olo, parhaita moniin päiviin. Se antoi uskoa, että paremmat päivät koittavat, kun pääsen kortisonista eroon. Vielä tätä iloa kestää ainakin kolme viikkoa. Tapaan hematologin seuraavan kerran 21.3. jolloin toivon ainakin taukoa tablettien viikottaiselle napsimiselle.

Silvoplee Maanantaina olin tyttären kanssa  testaamassa uuden, isomman Kasvisravintola Silvopleen. Lounasbuffeessa oli 30 erilaista vaihtoehtoa. Kokosin itselleni herkullisen kokonaisuuden ja eivätkä ne pienet jälkkärikakutkaan olleet huonoja. Paikka oli ihan täynnä ja siellä oli jotenkin kiva fiilis.

Alvar Aalto - arkkitehti minun makuuni Maanantaina minulla oli ilo tutustua Alvar Aallon suunnittelemaan Kelan pääkonttoriin. Kotikaupungissani Seinäjoella on ehkä eniten Alvarin suunnittelemia rakennuksia ja tuntui, että olisin tullut kotiin. Kaikki hienot Alvarin ja Ainon suunnittelemat ylsityiskohdat kruunasivat rakennuksen. Enää tuollaisia konttorei…

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemusPerheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani. 

Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille. 
Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitikoilt…

Kevättä rinnassa

Viime viikko ei ollut terveyden suhteen paras mahdollinen. Hengitys tuntui tavallista raskaammalta ja se johtui todennäköisesti ylimääräisen nesteen kertymisestä kehoon. En tiedä johtuiko se edellisen viikon paljosta istumisesta turvottavan kortisonin lisäksi. Sydämen vajaatoiminnan seurantaan kuuluu joka-aamuinen punnitus ja torstaina painoa oli jo kolme kiloa normaalia enemmän. Onneksi käytössä ovat nesteenpoistolääkkeet ja niillä sain helpotettua oloa.
Tuollaiset päivät vaan tuovat aina huolen, että tervehtyminen ei ole edistynyt. Onneksi aviomies valaa uskoa ja tuo vertailuun oloni viime syksynä. Olen nyt parina päivänä tehnyt pidemmät aineenvaihduntaa vilkastuttavat kävelylenkit koiran kanssa, vaikka joudunkin pysähtelemään aika usein.

Tänään oli ihanan aurinkoinen kevätsää ja kävelimme saaren toiseen päähän retkelle. Laitoimme nuotion ja paistoimme makkaraa. Kyllä oli kevättä rinnassa. Kävelin jäällä saaremme ympäri (6 km) ja se  oli pisin kävelyni sitten viime kevään. Pumppu hakk…