Vive el momento

"Iltasatuja kapinallisille yli 40-vuotiaille naisille". Historian unohdetuilta lehdiltä löytyy inspiroivia poikkeusnaisia, seikkailijoita ja taiteilijoita , jotka seurasivat omaa intohimoaan aikansa odotuksista piittaamatta. Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin Luen parhaillaan Mia Kankimäen kirjaa 'Naiset joita ajattelen öisin'. Olen vasta puolessa välissä, mutta jo nyt häpeän sitä, että oma matkani Aurinkorannikolle kuukaudeksi olisi ollut edes hitusen rohkea teko. Kirjassa kerrotaan naisista, jotka lähtivät 1800-luvulla yksin Kiinaan, Intiaan, Afrikkaan jne. ja voitte kuvitella olosuhteiden olleen tyystin erilaiset. Ei ollut googlea ja opaskirjoja, vaan ainoastaan, jossa oli paljon valkoisia, kartoittamia alueita. He halusivat tutustua ihmissyöjiin, yöpyivät kamalissa läävissä ja söivät, mitä tarjottiin. Kaikki kärsivät vakavista sairauksista, mutta matka vain jatkui.  Tällä hetkellä ajattelen kuitenkin naisia, jotka joutuvat lähtemään toisenlaisel

"En voi enää lentää huhtikuun jälkeen". Tämä oli kuopuksen vastaus, kun ehdottelin yhteistä lomaa jonnekin Eurooppaan toukokuussa. Tämän vuoden 'kiintiö' menee hänellä opiskeluun liittyvään Grönlannin matkaan. Olin aluksi hiukan huvittunut ja samalla hyvin hämmentynyt. Lopuksi tunsin vain kunnioitusta. Tämä osoitti minulle sen, että ilmastonmuutos ei lähde minun sukupolvestani, vaan meidän lapsista. Tämän osoitti viime perjantaina järjestetyt koululaisten ilmastolakot. There is no planet B! Tyttären ehdottomuus sai minut ymmärtämään, että toimeni ilmaston puolesta ovat lähellä viherpesua. Teen pieniä tekoja, mutta en oikeasti taida olla valmis isompiin myönnytyksiin. Haluan edelleen lentää välillä aurinkoon, ajaa omalla autolla, käydä viikonloppuisin lämpimässä vapaa-ajan asunnossa 150 kilometrin päässä ja huristella kesällä 90 hv moottoriveneellä toiseen päähän järveä ostamaan lähiruokaa. Oma viherpesuni on mm. tinkimätöntä jätteiden lajittelua ja pyrkimystä tavaro

Olen vuoden aikana pakannut laskettelukamat kolme kertaa turhaan. Joka kerta flunssa on estänyt rinteeseen pääsyn. Viime vuonna vietin Kitzbuelin loman hotellihuoneessa ja kävin kerran lounaalla ylhäällä. Flunssaan tyssäsi myös viime keväänä laskettelu Ylläksen lomalla. Itsenäisyyspäivä piti viettää Rukalla, mutta jouduinkin pitämään pään tyynyssä, kun en päässyt poskiontelotulehduksen takia lentämään. Neljän kerta sanoi toden ja pääsin tänään Äkäslompolon rinteisiin. Sää oli tuiman tuulinen ja naama meinasi jäätyä ensimmäisissä laskuissa. Alhaalla kylässä sää oli oikein leppoisa. Sydämen vajaatoiminnan kannalta laskettelu sujuu ongelmitta, kunhan on ensin saanut ähellettyä varusteet päälle. Painovoima tuo alas. Sen sijaan reidet huusivat hoosiannaa, kun pääsi yhden pysähdyksen taktiikalla kilometrin rinteen alas. Olin vähän ihmeissäni, koska olen käynyt pari kertaa viikossa kuntosalilla ja suosikkini on jalkaprässi. Ei kannattanut poiketa polulta Eilen kävelimme Kesängin kei

Harari väitti kirjassaan Ihmisen lyhyt historia, että ihminen oli keräilijä-metsästäjä -aikaan tyytyväisempi kuin tänä päivänä. Hänestä nykyinen yltäkylläisyys ei ole tehnyt ihmisestä onnellista. Uusi auto nostaa onnellisuutta vain väliaikaisesti. Mielihyvämarkkinointi antaa meidän ymmärtää, että olemme onnellisia vasta, kun olemme saaneet tietyn tuotteen. Kohta haluammekin jo seuraavan ja sitä seuraavan. Jossain vaiheessa, ehkä, huomaamme, että tavarat eivät tee meitä yhtään onnellisemmaksi ja todelliset elämän helmet löytyvät jostain ihan muualta. Usein ne aineettomat elämykset ovatkin niitä parhaita. Kohtaamiset ystävän kanssa, ensimmäiset joutsenet keväällä tai leppoisat löylyt rantasaunassa. Ehkä tästä syystä osa meistä haluaa palata elämään lähempänä luontoa, hieman askeettisempaa elämää. Totuus on kuitenkin, että on vaikea luopua mukavuuksista, joihin on tottunut. On paljon asioita, joita ei ole koskaan osannut kaivata, mutta sitten niistä ei enää pysty luopumaan. Kuka meistä

Nousin aamulla sängystä ja huomasin käveleväni vinoon. Vasen jalkaterä ei noussutkaan portaalle ja käsi oli kumman kömpelö. Olin 46-vuotias ja tajusin, että minulla oli aivoverenkierron häiriö, ehkä TIA-kohtaus. Silti toimin ihan typerästi. Tein normaalit aamutoimet ja lähdin ajelemaan töihin ja viemään kuopusta kouluun. Matkalla soitin työterveyshuoltoon ja aviomiehelleni, että minulla taitaa olla aivoinfarkti. Hetken kuluttua miehen työpaikan ylilääkäri, neurologi, soitti minulle ja käski ajaa suoraan HYKS:n päivystykseen. Silti ajoin työpaikan kautta ja sain sieltä lähetteen. Päivystyksestä pääsin neurologiselle osastolle ja minulla todettiin lievä aivoinfarkti. Onneksi oireet palautuivat melko nopeasti ilman mitään liuotushoitoja. Myöhemmin tehdyssä magneettikuvauksessa oikealta aivoista löytyi pieni, nuppineulan pään kokoinen hyytymä. Ei sen tarvitse olla iso vika, kun se on päässä. Sen jälkeen oli pitkään ihmisten nimet kateissa. Miksi sain aivoinfarktin? Todennäköisesti s