Vive el momento

Tänään pyörähti käyntiin viimeinen viikko sairaslomaa. On tätä jo vietettykin liki vuosi. Aika on vierinyt nopeasti ja nyt tiedän, että päivänsä saa helposti kulumaan ihan järkevästi, vaikka ei töissä kävisikään. Silti palaan töihin mielelläni. Olen vuoden ajan saanut yhteiskunnalta paljon ja nyt on taas aika ryhtyä tuottamaankin jotain.  Viime viikon vietin Seinäjoella äitini luona. Kävimme kolmessa päivässä katsomassa  kuusi junioreiden pesisottelua. Kummipoikani pelasi koulujen välisessä turnauksessa ja voitti hopeaa. Olin niin ylpeä hänen taitavasta lukkaroinnistaan. Ei taitaisi Helsingin kouluista löytyä niin tasokkaita joukkueita kuin siellä joka koulusta. Pesiksen parista siirryimme Helsinkiin katsomaan lentopallon EM-karsintoja. Suomi voitti kaikki ottelut ja pääsi lohkovoittajana suoraan turnaukseen. Oli hyviä matseja.  Viikonlopun jännittävin hetki koettiin kuitenkin Malmin lentokentällä, jossa kuopukseni hyppäsi synttärilahjaksi saamansa laskuvarjohypyn. Äidillä oli pulssi k

Tänään olin työterveyshuollossa keskustelemassa terveysmestarin kanssa työhön paluusta. Ihanaa huolenpitoa. Kävin läpi parin vuoden aikaiset tapahtumat ja hän pyöritteli silmiään. Miten yhdelle ihmiselle voi sattua kaikkea mahdollista. Sitä olen ihmetellyt itsekin. Hyväksyisin paremmin, jos olisin elänyt epäterveellisesti ja vetänyt munkkeja kaksin käsin.  Terveysmestari kysyi suurinta paluuseen liittyvää riskiä ja kyllä se on liika innostuminen. On niin hieno asia saada tehdä kiinnostavaa työtä. Keskustelimme myös mahdollisesta pehmeästä laskusta eli osasairaslomasta. Toistaiseksi olen kokopäivätyön kannalla.  Tehokasta, mutta tylsää Tänään olin pitkästä aikaa vesijuoksemassa. En tiedä mitään muuta tekemistä, jossa puoli tuntia kuluu niin hitaasti. Täytyy rekrytoida joku kaveri mukaan, että aikaa kuluisi paremmin.  Flamingossa polskimassa Innostuin vesilikkunnasta taas, kun olin pikkuisten kanssa Flamingossa. Sehän oli kiva paikka, jossa riitti puuhattavaa.  Kansalaisvelvollisuus hoid

Sairaus leimannut elämääni viimeiset puolitoista vuotta ja nyt viimeistään on aika siirtyä henkisesti ja fyysisesti elämän puolelle, vaikka en vielä ihan terve olekaan. Keskiviikkona olin puolisen päivää töissä ja oli ihanaa. Tuli niin hinku päästä takaisin. Odotan sitä kovasti ja samalla vähän jännitän. Jaksaako sitä koko päivän?  Olen nyt yrittänyt taas liikkua päivittäin ja parantaa kestävyyttä. Eilen lenkkini suuntautui Munkkiniemen rannoille ja se on kyllä ihanaa seutua. Laitettiin tyttöjeni kanssa tavoitteeksi, että asumme kaikki siellä vuonna 2017. Minä haluaisin asua silloin vanhassa Koneen pääkonttorissa, joka tullaan muuttamaan asunnoiksi. Tänään olin pitkästä aikaa kuntosalilla ja se oli kyllä mukavaa. Niveleni ovat olleet kovin kipeät ilmeisesti kortisonin lopettamisen vuoksi ja jooga-asanat aiheuttavat kipua. Siksi vahvistaminen on tärkeää, että jaksaa stabiloida asennot. Vähän kyllä nyt tuntuu sydämessä, joten maltti pitää muistaa. Golfiakin tuli kokeiltua pitkästä, pitkä