Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Com si com sa

Tällä viikolla oli labrat ja nyt pitäisi niiden ja tuntemusten perusteella päättää, miten hoitojen kanssa edetään. Vaikea päätös. Apulaislääkäri soitti eilen vihdoin neljän jälkeen ja labrat olivat periaatteessa ihan ok. Sydänarvot olivat pysyneet samalla tasolla, vaikka olin niin toivonut ja olettanut niiden olevan paremmat. Edellisenä iltana mittasin nimittäin pitkästä aikaa paremmat verenpaineen ja sykkeen kuin aikoihin.  Ihmeellistä oli, että hemoglobini oli 160. Jossain vaiheessa se lähti tippumaan ja aloin juomaan luontaistuotekaupan rautajuomaa Vitalflorania ja heti se ponnahtikin takaisin 140:een. Ehkä nyt jätän pullon rauhaan, kun tulee tuollaiset tehot. Tosin painokin on nyt hoidottomana jaksona pudonnut, kaikki ylimääräistä nestettä, ja olen kuivempi. Mitä laitetaan? Apulaislääkärin mukaan on kaksi vaihoehtoa jatkaa hoitoa. Sama pistoshoito kuin aiemminkin, mutta pienemmällä annoksella ja kerran viikossa. Sen riskinä ovat neuropatiaoireiden paheneminen eli minulla jalkakipuj

Tämä mäki ja 1,5 vuotta

Kuvan mäki sijaitsee kotimme lähellä ja on osa koiralenkkiä. Erityisen siitä tekee se, että tuota pientä nyppylää kavutessa tajusin kunnossani olevan jotain poikkeuksellista. Sitä noustessa olin oudon hengästynyt. Kaikki ei ollut kunnossa. Tuosta oivalluksesta on nyt 1,5 vuotta. Ensimmäisen reilun puolen vuoden aikana kävin lääkäreillä ja eri tutkimuksissa noin 30 - 40 kertaa. Silti varsinaiseen diagnoosiin tai diagnooseihin ja hoitojen alkamiseen meni reilu vuosi. Nyt hoitoja on takana nelisen kuukautta.  Tälle 1,5 vuoden matkalle lähtiessä en onneksi tiennyt, mitä se on tuonut tullessaan. Hyvä niin. Annostelu pala kerrallaan on paras tapa jaksaa.  En ole tullut yhtään paremmaksi tai jalommaksi ihmiseksi. En vieläkään tiedä, onko tällä kaikella jokin isompi tarkoitus. En ole myöskään tehnyt listoja asioista, joita vielä haluan tehdä ja kokea. Elämän parhaat hetket ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. Hetkiä, jotka voi jakaa toisten kanssa.  Taisin blogini alussa asettaa tavoit

Energiaa etsimässä

Nämä muutaman kuukauden hoidot ovat kyllä aika energiasyöppöjä. Nytkin käynnissä oleva hoitojakso on ottanut yllättävän koville, vaikka olen ottanut vain kortisonia. Aamupäivät menevät, mutta iltapäivällä on pakko levätä kunnolla. Eilenkin illalla olo oli kuin kalalla kuivalla maalla. Onneksi huomenna on viimeinen päivä tältä erää ja ensi viikolla selviää varmaan jotain jatkosuunnitelmista.  Tänään kävin kokeilemassa Reiki-energiahoitoa. Se tuntui tähän tilanteeseen sopivalta ja turvalliselta, kun mm. perinteistä hierontaa ei suositella hoitojen aikana. Hoito oli ihanan rentouttava ja vei taustamusiikin siivittämänä moniin kauniisiin mielenmaisemiin.  Palatessa kävin asioilla ja olin kotiin ajellessa ihan kuitti ja jotenkin onneton. Juuri silloin sain työkaveriltani tervehdysviestin ja ilahduin siitä tosi paljon. Jännä, miten pienet asiat voivat juuri oikealla hetkellä muuttaa paljon mielentilaa, ja jopa fyysistä jaksamista. Olin heti pirteämpi.  Luen parhaillaan Lorna Byrnen enkeleist

Ensimmäiset piparit

Tänään leivottiin pikkuapureiden kanssa ensimmäiset joulupiparit. Uskomatonta, miten pikkuiset jaksoivat keskittyneesti hoitaa leipomisen ja hienot koristelut. Puhumattakaan siitä, miten hyvin itse tehdyt piparit tekivät kauppansa.  Hoito jatkuu vielä tämän viikon pelkillä kortisoneilla ja olen voinut ihan hyvin. Hengitys on päivisin kulkenut helpommin ja jalkasäryt ovat olleet lähinnä palelua ja puutumisen tunnetta. Taidan mennä huomenna ostamaan lampaankarvatohvelit lämmittämään ja pehmentämään jalkojani.  Olen kiitollinen tälläisistä päivistä ja ne auttavat toivottavasti jaksamaan  tällekin viikolle ehkä osuvat hankalammat päivät. Eilen sain ihanilta tyttäriltäni liikuttavat tsemppikorut, jotka valavat uskoa ihmeisiin. Täytyy vain jaksaa uskoa parempaan huomiseen ja ajatusten positiiviseen voimaan. 

Kylläpä väsyttää

On ollut mielenkiintoista tarkkailla, mitä tuntemuksia tulee pelkästään kortisonilla hoidosta. Jo nyt kokemus on, että jalkasärkyjä lukuunottamatta, kaikki sivuoireet ovatkin aina kortisonista johtuvia. Eilen oli taas se ikävin kolmas päivä, kun hengitys kulkee vaikeammin. Eilen olin lisäksi superväsynyt ja tänään olo jatkuu samanlaisena. En tiedä, onko pieni flunssa yrittämässä valtausta, mutta vaatii suuria ponnisteluita nousta sohvalta ylös.   Eilen olimme jälleen nuorimman tyttären kanssa muutaman tunnin Hyksin päivystyksessä. Viime viikolla siellä meni kahdeksan tuntia, kun tutkittiin epäilyä umpparista. Nyt lääkkeitä on syöty, mutta  vatsakivut palasivat eilen. Vieläkään kivut eivät olleet niin kovat, että olisi aihetta jatkotoimenpiteisiin. Ehkä olemme taas lähipäivinä päivystyksessä istuskelemassa.

Ei pistoksia

Tänään ei sitten annettukaan pistosta. Hoitavat lääkärit eivät halua ottaa riskiä, että saan vielä kovemmat neuropatia-kivut ja ne voivat osittain jäädä pysyviksi. Ilman pistoksiakin minulla on jo jatkuvia kipuja jalkapohjissa, mutta niiden kanssa pärjää ilman särkylääkkeitä ja toivottavasti ne joskus loppuvat.  Syön silti tästä päivästä alkaen kortisonit normaalisti ja tiedossa on taas unettomia öitä. Kolmen viikon kuluttua katsotaan labrat ja mietitään, miten jatketaan. Tavallaan oli helpotus, että pistokset jätettiin väliin, koska en halua enempää kipuja ja niiden kroonistuminen on pelottava ajatus. Toisaalta ajattelen, että pistokset olisivat edistäneet sydämen tervehtymistä. Ehkä niitä jatketaan kuukauden, kahden kuluttua. Lääkäri vilautti myös kantasolusiirtoa yhtenä vaihtoehtona, mutta ehkä sydämeni ei siitä tykkää. No, en murehdi sitä vielä.  Ei enää virheellisiä plasmasoluja Viime viikolla otetussa luuydinnäytteessä ei ollut enää havaittavia virheellisiä plasmasoluja, mikä on

Fight back

Sarasvuolla oli eilen vieraanaan pahasti loukkaantunut, nuori lumilautailija. Hurja taistelija, joka on päättänyt opetella uudelleen juoksemaan, tavoitteenaan maraton ennen kuin täyttää 30. Mistä ihmeestä sitä löytäisi itsestään samanlaisen taistelijan ja fight back -asenteen? Välillä se on karannut jonnekin tosi kauas. Ystäväni kanssa mietittiin, miten vaikeaa ihmisen on muuttaa omia, huonoja elämäntapojaan. Nuorena fysioterapeuttina ihmettelin Marian sairaalassa, että sydäninfarktin saaneet jatkoivat tupakointia, vaikka olivat saaneet yhden varoituksen ja lääkäri valisti sen olevan iso riskitekijä. Suurin osa meistä on niin valistuneita, että tietää tasan tarkkaan, miten pitäisi elää. Silti niitä muutoksia on niin vaikea laittaa käytäntöön. Monet ajattelevat elävänsä terveellisesti, kun liikkuvat. Uskon, että sitäkin suurempi merkitys on ravinnolla, riittävällä unella ja stressin välttämisellä.  Syötkö kolmen tunnin välein? Mitä syöt? Nukutko 7 - 8 tuntia yössä? Riittääkö normaali ty

Korsetti ja korkkarit

Olipa virkistävää olla ensimmäisen kerran tänä syksynä iltamenoissa. Eräs yritys oli kattanut asiakkailleen Finlandia-taloon maukkaan buffetin ja loistavan konsertin, jossa esiintyi Sami Pitkämön Big band solisteinaan Johanna Försti ja Emma Salokoski. Försti veti niin upeasti Love storyn, että Salokoski oli rinnalla ihan eri luokkaa. Pari kipaletta veti myös saksofonisti Timo Lassi, minulle uusi tuttavuus. Mies ja saksofoni on aina pettämätön yhdistelmä.  Tämä päivä menikin yllättäen Meilahdessa. Aamulla olin sovitusti labroissa ja luuydinpunktiossa, joka tällä kertaa tuntui jopa hiukan epämiellyttävältä, kun jouduttiin vähän useamman kerran etsimään oikeaa kohtaa.  Siellä oli ihana vanhempi rouva hoitajana, joka koko ajan hieroi hartiaani rauhoittavasti ja vei huomion itse toimenpiteestä. Kotiin päästyäni soitti tyttäreni tuskissaan.  Hänellä on ollut vatsakipuja muutaman päivän ja nyt ne olivat vaihtaneet paikkaa ja koventuneet. Menimme Dextraan ja päädyimme Hyksin päivystykseen umpp

Kiva hengähtää

Starbucks tekee sen, mistä muut yritykset vielä haaveilevat eli tuntee asiakkaansa. Sydämeni voi heti paljon paremmin.  Olen nyt nauttinut hoitotauosta tämän viikon tai nautinto on ehkä väärä sana alkuviikon osalta. Kärsin odotetusti pari kolme päivää aika kovista jalkasäryistä. Onneksi on särkylääkkeet ja ihana aviomies, joka yölläkin yritti helpottaa oloani jalkahieronnalla.  Joka hoitosyklin jälkeen kivut näyttävät kovenevan ja siksi hoitoa tullaan jotenkin muuttamaan, etten saa pysyviä kipuja. Ensi viikko on vielä taukoa ja  seuraava jakso hoidetaan pienemmällä annoksella tai siirrytään erilaiseen rytmiin eli pistos kerran viikossa. Eilen minulla oli kardiologin konsultaatio ja siitä jäi vähän ristiriitainen fiilis. Kaikki oli hyvin ja hoidolla ollaan pystytty pysäyttämään sairauden eteneminen ja tärkeät seurattavat arvot ovat alentuneet.  Mikä sitten jäi mietityttämään? Kärsimättömänä ihmisenä odotin ehkä jotain vielä positiivisempaa, johon voisi jatkossa ripustaa toivonsa. Sitten