Siirry pääsisältöön

Kiva hengähtää

Starbucks tekee sen, mistä muut yritykset vielä haaveilevat eli tuntee asiakkaansa. Sydämeni voi heti paljon paremmin. 
Olen nyt nauttinut hoitotauosta tämän viikon tai nautinto on ehkä väärä sana alkuviikon osalta. Kärsin odotetusti pari kolme päivää aika kovista jalkasäryistä. Onneksi on särkylääkkeet ja ihana aviomies, joka yölläkin yritti helpottaa oloani jalkahieronnalla. 

Joka hoitosyklin jälkeen kivut näyttävät kovenevan ja siksi hoitoa tullaan jotenkin muuttamaan, etten saa pysyviä kipuja. Ensi viikko on vielä taukoa ja  seuraava jakso hoidetaan pienemmällä annoksella tai siirrytään erilaiseen rytmiin eli pistos kerran viikossa.

Eilen minulla oli kardiologin konsultaatio ja siitä jäi vähän ristiriitainen fiilis. Kaikki oli hyvin ja hoidolla ollaan pystytty pysäyttämään sairauden eteneminen ja tärkeät seurattavat arvot ovat alentuneet. 

Mikä sitten jäi mietityttämään? Kärsimättömänä ihmisenä odotin ehkä jotain vielä positiivisempaa, johon voisi jatkossa ripustaa toivonsa. Sitten sain tietää, että sydänlihaksen paksuuntuneet seinämät eivät enää tuosta ohennu ja sydän jää ainakin osittain jäykäksi. Eli ei minusta enää tule koskaan maratoonaria. Mihin saakka hoidolla sitten voidaan palauttaa sydämen suorituskykyä, jää sitten nähtäväksi tulevien kuukausien aikana. 

Nyt olen kuitenkin ilokseni vihdoin matkalla synnyinkaupunkiini Seinäjoelle. Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa junamatkailu on. Vähän mietitytti täysi juna flunssaisia ihmisiä, mutta keksin siihen näppärän ratkaisun. Varasin allergiapaikan, joka on viihtyisä kahden hengen koppi. 


Kommentit

  1. Iloista matkaa kotiseutuville ja terveisiä! Kekseliäs olet - en ole kuullutkaan allergispaikoista. Maratoonin sijaan löytyy paljon muuta toimintaa, joita voidaan suunnitella.auli

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan