Vive el momento

Tänään olen taas laskeutunut arkeen viikon reissujen jälkeen. Kirjoittelen tätä Hyksin Päiväsairaalassa, jossa olen pitkästä aikaa luuaineen tiputuksessa. Siitä onkin kaksi kuukautta, kun viimeksi kävin täällä. Aineen tarkoitus on estää kortisonin sivuvaikutuksena tapahtuvaa luiden haurastumista. Tänne on aina mukava tulla, kun henkilökunta on niin ystävällistä.  Mielenkiintoinen Madrid Madridin matka tyttärien kanssa sujui hienosti ja kaupunki yllätti positiivisesti. Madrid on kaunis ja helposti haltuun otettavissa. Tutustuimme ensin kaupunkiin turistibussilla, joka kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet.  Madrid tarjoaa kulttuurinnälkäisille lukuisia tasokkaita taidenäyttelyitä mm. 8000 taideteoksen Pradon. Euroopan isoin kuninkaanlinna oli erittäin kaunis ja mielenkiintoinen kohde. Parasta oli kuitenkin vaeltelu vanhan kaupungin kujilla pistäytyen aina välillä tunnelmallisiin Tapas-baareihin. Madrid oli meille hyvää ruokaa arvostaville loistava kohde. Olin etukäteen bongannut Tripadiv

Eilen oli hieno ja liikuttava päivä, kun kuopukseni Eve tanssi vanhojen tanssit. Päivä huipentui tanssiaisiin Vanhalla ylioppilastalolla, joka loi arvokkaat puitteet komeille nuorille miehille ja kauniille nuorille naisille. Tätä hetkeä oli odotettu ainakin vuosi. Viime vuonna Eve seurasi tanssiaisia Argentiinassa haikeana, kun parhaat kaverit tanssivat. Eilen oli vihdoin Even oma päivä rinsessana.  Melkein yhtä tärkeää kuin itse tanssiminen on tietenkin valmistautuminen. Unelmien mekko hankittiin jo kesähelteillä ja aamu vietettiin kampaajalla ja maskeeraajalla.  Minulle tämä päivä oli erityisen liikuttava kahdesta syystä. Ensinnäkin kolmesta tyttärestä viimeisestä tuli virallisesti koulun vanhin. Toiseksi siksi, että viime syksyn synkkinä hetkinä tämä päivä oli yksi positiivinen tavoite. Pakko kyllä paljastaa, että minun fiilistelyni oli vallan mietoa verrattuna mieheeni, jolle Hangon keksitkin jäivät kakkosiksi heidän yhteisessä tanssissaan. Karitsalootaa ja thaimaalaisia kalapihvej

Näin kysyi Anssi Kela illan konsertissa. Minun sydämeni toivoo kovasti paranevansa, jolloin se pääsisi vähän vähemmällä ja saisi lyödä rauhallisempaan tahtiin. Pikkuista matalaa mielessä Kaikki on ihan hyvin, mutta jotenkin harmittaa/pelottaa, että en ole niin iskussa kuin toivoisin tai oletin olevani. Tai sitten olen ollut liikaa Sotsin kisakatsomassa ja ehdin skannata koko  ajan olotilaani. No, hengitys ei ole ollut ihan parasta ja sydänkin on tuntemuksillaan muistuttanut olemassa olostaan erityisesti iltaisin.  Silti olen yrittänyt pitää kiinni kuntoilutavoitteestani. Puolen tunnin kävelylenkki Caran kanssa, kyykytyshaasteeseen osallistuminen ja joka päivä 15-20 min core eli korsettitreeniä. Peppu-reisihaastetta teen sovelletusti, kun siinä on hyppyjä. Katsotaan pitääkö teoria paikkansa, että missään ei tunnu mitään, kun ensi perjantaista alkaa hyvin ohjelmallinen, reilun viikon ajanjakso. Ohjelmassa ovat kuopuksen vanhojen tanssit, Madridin matka ja sitten vielä autoreissu Kuusamon

Näillä kurakeleillä mietin, että onkohan helpompi ostaa uusi auto kuin vaihtaa surkea takalasin pyyhin? Viime viikonloppuna keskustelimme äitini ja tyttäreni kanssa, että kannattaako satsata uuteen autoon vai matkusteluun. Itse olen matkustelun kannalla. Ensi viikolla lähden kahden tyttäreni kanssa Madridiin ja toivon sieltä kertyvän heidän muistopussiinsa monta kivaa, yhteistä hetkeä. Kuopuksella onkin loistava motto: Matkustelu on ainoa asia, joka tekee meidät rikkaammaksi.  Mysteerilaatikko Keskimmäinen tytär, Oona, on erityisen innokas ruuanlaittaja. Hän suunnittelee sunnuntaisin koko viikon ruokalistan muhkeaa reseptikansiotaan plaraillen. Tänään ei kansiosta tai reseptien googlaamisesta ollut apua, koska hän sai kihlattunsa kanssa minulta mysteerilaatikon. Laatikko sisälsi kaksi pääraaka-ainetta ja lisukkeita. Ideana on kokata kahden ruokalajin illallinen ilman reseptiä. Toki yksi kilautus kaverille on mahdollinen.  Mysteerilaatikosta  löytyi kaksi pääraaka-ainetta, joita hän ei

Maltti on valttia. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Päivät eivät ole sisaria keskenään.  Viime päivät olen yrittänyt ottaa opiksi vanhan kanssa viisauksista. Järki on yrittänyt kertoa, että minulla on edelleen käynnissä rankat hoidot, vaikka enää en saakaan sytostaatteja. Sydämeni on edelleen vaurioitunut ja sen aiheuttamia tuntemuksia, kuten hengästymistä ja ajoittaisia kipuja täytyy kunnioittaa. Tunnetasolla haluaisin kiiruhtaa nopeammin kuin järki sanoo. Olisi niin ihana aloittaa taas joogatunnit ja kuntosalilla käynnit, mutta ehkä minun kannattaa pitäytyä kävelylenkeissä koiran kanssa ja kotivoimistelussa. Kuukauden kuntohaasteessakin riittää haastetta. Taamikuun lankutushaaste on nyt vaihtunut hissittömään helmikuuhun ja kyykytykseen. Mukana kuntohaasteessa ovat kaksi vanhinta tytärtäni. Meillä on WhatsAppissa oma Kuntohaaste-ryhmä, johon jokainen kuittaa päivittäin suorituksensa. Kyykytyksessä ollaan leveässä kyykkyasennossa, tavoitteena 30 minuuttia päivässä. Tänään meni irvis