Siirry pääsisältöön

Mysteerilaatikko

Näillä kurakeleillä mietin, että onkohan helpompi ostaa uusi auto kuin vaihtaa surkea takalasin pyyhin? Viime viikonloppuna keskustelimme äitini ja tyttäreni kanssa, että kannattaako satsata uuteen autoon vai matkusteluun. Itse olen matkustelun kannalla. Ensi viikolla lähden kahden tyttäreni kanssa Madridiin ja toivon sieltä kertyvän heidän muistopussiinsa monta kivaa, yhteistä hetkeä. Kuopuksella onkin loistava motto: Matkustelu on ainoa asia, joka tekee meidät rikkaammaksi. 

Mysteerilaatikko
Keskimmäinen tytär, Oona, on erityisen innokas ruuanlaittaja. Hän suunnittelee sunnuntaisin koko viikon ruokalistan muhkeaa reseptikansiotaan plaraillen. Tänään ei kansiosta tai reseptien googlaamisesta ollut apua, koska hän sai kihlattunsa kanssa minulta mysteerilaatikon. Laatikko sisälsi kaksi pääraaka-ainetta ja lisukkeita. Ideana on kokata kahden ruokalajin illallinen ilman reseptiä. Toki yksi kilautus kaverille on mahdollinen. 

Mysteerilaatikosta löytyi kaksi pääraaka-ainetta, joita hän ei ollut aiemmin laittanut; porsaankyljykset (tietenkin luomua) ja pussillinen sinisimpukoita. Lisäksi mukana oli juureksia, yrttejä ja kermaa. 
Tälläisiä herkkuja mysteerilaatikon aineksista loihdittiin. Ensi viikolla minä saan Oonalta mysteerilaatikon. Jännittää, että siellä on jokin possun outo ruhon osa, jolle en osaa ilman reseptiä tehdä yhtään mitään.

Kommentit

  1. Katsotaan mitä meikäläinen keksii sun pään menoksi ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.