Vive el momento

Kolmas hoitojakso pyörähti tehokkaasti käyntiin. Ensin oli kardiologin kontrolli, jossa tehtiin sydämen ultraus. Sydämen pumppausteho oli parantunut 37 prosentista yli 40 prosenttiin, mikä oli loistava uutinen. Älkää pelästykö tuota prosenttia. Normaali ei ole 100 % vaan vähintään 55 %. Korkeasta sykkeestä johtuen päätettiin tehdä 24 tunnin seuranta, joka hoituu näin näppärällä, kännykän kokoisella, laitteella.  Oli muuten ihana Kirsi-kardiologi. Sain mm. hyviä vinkkejä suurimman viholliseni flunssan torjumiseen. En ollut koskaan ajatellut, että kaupassa kannattaa käydä aamuisin, koska silloin on vähiten pöpöjä ilmassa ja pinnoilla. Hän sai muutenkin jutuillaan tuntemaan, että tämä syksy on mahdollisuus levätä ja vain olla. Olin jo pitkään miettinyt, että jossain vaiheessa pitäisin tavallista pidemmän loman kesällä tai hakisin vuoretteluvapaata tai vastaavaa. Nyt sen joku sitten järjesti pakolla.  Olen nyt päässyt kardiologisen polin 'asiakkaaksi' ja siellä on minulla nimetty s

Tänään oli taas aamupäivän perhosia vatsassa, kun odottelin lääkärin soittoa eilisistä labrakokeista. Onneksi uutiset olivat hyviä ja huomenna voidaan aloittaa kolmas hoitosykli. Minulla suurimmassa seurannassa oleva arvo oli jo pudonnut normaaliksi ja oli nyt 10 (8.6-26.5). Lähtötilanteessa se oli pahimmillaan 233. Kaikki muutkin arvot olivat hyvät. Ehkä eniten iloitsin, että sydämen tilaa kuvaava arvo oli laskenut alimmilleen, mitä sitä on mitattu toukokuusta lähtien. Ei se ole vieläkään lähellä hyvää tai normaalia arvoa, mutta suunta on oikea. Jännä, miten konkreettinen luku voi parantaa heti myös fyysistä oloa. Sydän on ollut ylikierroksilla koko viikon ja syke korkealla ja olenkin yrittänyt olla tosi hissukseni. Huomenna on onneksi kardiologin tsekkaus ja se tulee kyllä oikeaan aikaan.  Kohta hilpaistaan tyttären kanssa läheiseen Selloon asuntonäyttöä pakoon. Nyt on kuulemma suuri tarve viininpunaisille housuille. Toivottavasti näyttö kerää tositarkoituksella liikkeellä olevia ost

Viime viikkoina on perheessämme ollut monta aihetta juhlaan. Sunnuntaina saimme vihdoin viisi lastamme perheineen saman pöydän ääreen. Samalla illallisella juhlittiin kihlaparia, syntympäiväsankaria ja rippilasta, joka tosin on jo 26-vuotias.  Illallisen tarjoiluissa olimme lähes omavaraisia. Alkuun söimme tatti- ja/tai suuppilovahverokeittoa oman tontin antimista. Lisäksi oli naapurien vuohien maidosta tehtyä kotijuustoa. Sellaista herkkua ei voi ostaa. Illallisen päätähtiä olivat 130 rapua, jotka kaikki olivat joko itse tai naapurin pyydystämiä. Suut laitettiin makeaksi täydellisellä mutakakulla marjojen ja jäätelön kera.  Nyt rapujen kuoret ja sakset muhivat liedellä rapuliemeksi, josta saa hyvän kastike- tai keittopohjan.  Olo on ollut koko viikonlopun hyvä, kunhan muistaa ottaa aina kunnon päivälevot. Sää Heinolassa oli mitä mainioin ja sain päätökseen urakkani, uuden biokäymälämme ulkomaalauksen. Rakastan maalaamista ja olen onnellinen, kun pystyn edes näin pienessä mittakaavassa

Aamulla oli niin reipas olo, että päätin ajella työpaikalle tervehtimään työkavereita. Moderni työyhteisömme on liikkuva ja virtuaalinen, mutta onneksi paikalla oli muutama fyysisestikin.  Tällä viikolla minut nähneet ovat olleet selvästi ilahtuneita, että olen ulkoisesti todennäköisesti ihan saman näköinen kuin aiemminkin. Toki olen pienentynyt, kun kropasta ovat kadonneet kaikki vaivalla hankitut lihakset. Nyt saamani  hoidot eivät vaikuta hiuksiin ja jo alussa päätin, että aamu alkaa, kuten aina aiemminkin, kevyellä kosmetiikalla, kun sellaiset apuvälineet meille naisille on annettu. On itselläkin vähän pirteämpi olo.  Eilen löysin taas kaapista unohduksissa olleita tavaroita. Tällä kertaa fondue-pannun. Pannu pakattiin mökille mukaan ja illalla kynttilöiden ja kuun loisteessa nautittiin liha-fondue. Mukavaa puuhaa.

Kerrankin on aikaa leikkiä kunnon kotirouvaa. Talon raivaaminen kaappi kerrallaan on ollut itse asiassa hyvin terapeuttista ja sopivaa puuhaa tässä elämäntilanteessa.  Kerran vuodessa pitää saada äidin tekemiä kaalikääryleitä, mutta tänä vuonna ne piti näperrellä itse. No, ei niistä tietenkään tullut yhtä hyviä.  Yhdestä kaapista tulivat hopeat vastaan ja nyt nekin kiiltävät kauniisti. Kuvassa olevat lusikat on kaikki saatu urheilemalla. Enää ei taida olla tällaisia perinteitä, että palkinnoksi tulisi lusikoita, onneksi.  Vointi on ollut ihan hyvä ja mitään komplikaatioita tai sivuoireita ei ole ilmennyt. Olen yrittänyt lepäillä hyvin ja antaa kehon toipua hoitojaksosta. Tavoitteena on ollut tämä torstai ja nyt odotan vähän pirteämpiä päiviä ensi viikoksi.

Tänään saavutin taas yhden etapin eli toisen hoitosyklin viimeinen, neljäs pistos, tuikattiin vatsaan vartissa. Nyt alkaa kovin odottamani tauko, vaikka kaikki onkin toistaiseksi tässä syklissä sujunut hyvin. Ei ole noussut kuumetta, mikä oli suurin pelkoni ja olen selvinnyt vain väsymyksellä. Kaikki näyttää aina toistuvan ja nyt tiedän, että ensi yön pyöriskelen sängyssä kortisonin takia ja huomenna nukun univelat takaisin.  Onneksi kävin tänään kirjastossa ja yöpöydällä odottaa kolme hyvää kirjaa. Nyt vain pitää päättää lähdenkö matkalle Barcelonan, Tukholman vai New Yorkin alamaailmaan. Se Veera Niemisen kirja oli vallan mainio. Suosittelen kaikille itäsuomalaisille, jotka joutuvat kuin ulkomaille tullessaan Varsinais-Suomeen. Olen luullut, että meillä pohjalaisilla ei aina löydy tunneilmaisua, mutta taidammekin olla ihan suupaltteja. Tänään oli myös kotimme ensimmäinen näyttö, ei vielä kovin mainostettu, mutta oli sentään joku jo löytänyt tiensä tänne. Olemme kyllä varautuneet pari

Hopea oli loistava suoritus suosikkiurheilijaltani, Tero Pitkämäeltä Seinäjoen Seudun Urheilijat. Pakko tässä yhteydessä mainostaa omia 100 prosenttisia ilmajokisia geeniäni. Niillä ollaan joko maailman parhaita keihäänheittäjiä tai muuten vain oman elämän sankareita. Viime yö oli odotusten mukaisesti liskojen yö ja uni tarttui vasta aamuyöllä kolmeksi tunniksi. Aamulla olin silti varsin pirteässä leipomiskunnossa ja totesin taas, että minä olen piirakka-ihminen. Tänään tein rucola-feta -piirakan ja Fian mustikkapiirakan.  Päivällä otin hyvät päikkärit ja illalla tulee varmaan uni helposti, kun pääsen aloittamaan taas uuden kirjan. Taisi olla Me Naisissa niin hyvä haastattelu esikoiskirjailija Veera Niemisestä, että kirja tarttui heti mukaan kirjaston pöydältä. Veera Nieminen on mäkihyppäjä Toni Niemisen vaimo, mutta itsenäinen hevosalan ammattilainen. Nyt odotellaan saunan lämpenemistä ja tässä alku- ja pääruuan välissä tuli maukas keittömestarin terveinen, paistettua Matsukate-sientä

Ajattelin tehdä yhden postauksen, mitä tarkoittaa hoitopäivä. Jokainen piikkikammoinen voi suoraan hypätä yli tai edetä omalla vastuulla. Itse olen jo niin neutraali neuloille, että en osaa varoa näiden mieltä ehkä ällöttävien kuvien julkaisemista:).  Pistosaamuna lääkesettiin lisätään kortisonitabletit, mutta muuten kuvan setti on joka-aamuinen. Paljon Valion Gefilusta mehuna ja tehojuomana. Kuvan piikki on verenohennuspiikki, jolla ehkäistään kepulaisten tauti, keuhkoveritulppa. Pistän tuollaisen vatsaan aamun illoin ja ei ole hyttysen pistosta kummempi. Olen kyllä huolissani, jos ovat Hyksissä tehneet minustakin diagnoosin mukaisia puoluetulkintoja. Pieleen menee, vaikka olenkin pohjalainen. Ensimmäisenä käyn labrassa, jossa nyt herutettin vaivaiset kolme putkiloa. Ennätys taitaa olla viisitoista.   Näillä kontrolloidaan tulehdus- ja maksa-arvoja. Hyvä niin. Tällä kertaa labrassa ei tarvinnut jonotella ja ehdin nauttia kahvilassa makoisan kurpitsasämpylän lounaaksi.  Kahviossa oli p

Kovasti on mietityttänyt, että milloin pystyy lentämään vai pitääkö jatkossa olla ekologinen junailija. Matkustaminen on ollut aina minulle tärkeää ja seuraavaa matkaa suunnitellaan jo ennen kuin tavarat on edelliseltä reissulta on purettu.  Marraskuu on paras aika hakeutua aurinkoon, että jaksaa pimeän talven keväthangille saakka. Alkuvuodesta suosikkimaa on Itävallan Alpit edes pitkän viikonlopun verran. Kaupunkiviikonloput ovat aina arjen piristäjiä ja suosikkikohde on edelleen Barcelona tai mikä tahansa paikka Italiassa. Kesäisin ehdottomin suosikkikohde on Heinola, josta poistumiseen tarvitaan varsin pätevä syy.  Nyt sitten vain haaveillaan matkustamisesta jonnekin ihanaan paikkaan, kun jälleen olen reissukunnossa. Siihen saakka matkustellaan edes makujen maailmassa.  Eilen makumatka vei Kreikkaan lihapullien muodossa ja tänään matkustettiin Aasiaan ja tarjolla oli Satay-vartaita maapähkinäkastikkeen kera. No, kumpikaan makumatka ei ollut kovasta yrityksestä huolimatta mikään kuli

Tänään se tuli ensimmäisen kerran - pieni tylsistyminen vain olemiseen. Tähän mennessä päivät ovat kummasti sujuneet aina pienen tekemisen merkeissä, mutta tänään iltapäivä tuntui jopa pitkästyttävältä. Olin suunnitellut elokuviin menoa iltapäivällä, mutta väsymys otti valtaansa ja torkuin sohvalla koko iltapäivän. Selvästi olo seuraa tiettyä kaavaa pistosten mukaan ja tämä kolmas päivä on unipäivä.  Olen aina ollut aktiiviinen (muiden mielipide) ja päivät ja illat ovat menneet aika aikataulutetusti. Enää ei ole eletty ruuhkavuosia ja aikaa on ollut liikunnalle ja sosiaaliselle elämällekin. Nyt isoin oppi on varmaan vain olla ja ihmetellä. Tyttärenikin ovat huolissaan, miten saan aikani kulumaan ja siitä ehkä olen etukäteen ottanutkin eniten stressiä ja ehkä ihan turhaan. Muutos entiseen elämään tulee olemaan ainakin tämän syksyn ajan niin erilainen. Olen saanut tehdä ihanaa, palkitsevaa työtä kannustavassa työyhteisössä. Mistä niitä onnistumisen elämyksiä nyt saa? Haikaillen ajelin tä

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme 9 vuotta ja olimme ajatelleet muuttoa pienempään asuntoon parin vuoden päästä. Tässä elämäntilanteessa kolmen kerroksen asuminen on kuitenkin osoittautunut hankalaksi ja eilen allekirjoitettiin välityssopimus.  Olemme varautuneet viikkojen myyntiaikaan, mutta kaikki se aika tarvitaan kyllä tavaroiden karsimiseen. Iso talo, 9 vuotta ja paljon säilytystilaa ei ole helppo yhtälö. Eilen sain pistoksen 2/4 ja toistaiseksi on mennyt ihan. Pistospäivää seuraava yö on kortisonin takia lyhyt ja viime yönäkin nukuin huonosti vain neljä tuntia eli iltapäivällä voi tulla totaalinen väsymys. Nyt pitää malttaa vain levätä ja antaa läääkkeiden tehdä työnsä. Sormet syyhyävät tosin komeroiden ja ullakon kimppuun. Lähipäivinä tulee ammattikuvaaja ja saimme jo seikkaperäiset stailausohjeet ja  ne luettuani ymmärrän, miksi monet asunnot näyttävät nettiesittelyissä hienoilta. Mitäään henkilökohtaista ei saisi näkyä. Enää ei pullasuihke riitä, kun kylppäriinkin pitäisi l

'Mistä tunnet sä Ystävän Onko oikea sulle hän Anna tunturin selvittää Kuka viereesi jää Kun on kaukana muu Ja kun päättyvät pitkospuut Kuka rinnallas ruikuttaa Takaisin mennä saa' Tämä suosikkilauluni tuli taas eilen niin voimakkaana mieleen, kun sain ihanan näkkäri-parmesaani-raparperihilloke -nyytin, sangollisen itse poimittuja mustikoita ja vadillisen kasvimaan herkkuja. Ihania, syvästi liikuttavia ystävyyden hedelmiä. Laulu muistuttaa myös yhdestä niin tärkeästä ystäväporukasta, jonka kanssa on vuosittain vaellettu, melottu ja naurettu vuosia ikää Saariselän maisemissa. Siellä se ystävyys on punnittu useasti kanoottia kivikoissa raahaten tai koskissa kastuen. Kiitos Ruoskalaiset ja pitäkää tänä vuonna yhtä ihana reissu. Tavoite on olla ensi vuonna mukana. Eilinen hoitopäivä meni hienosti. Tosin hoitopäivä tuntuu juhlalliselta, kun kyse on vartin pyrähdyksestä Päiväsairaalassa, jossa saan 2 ml pistoksen.  Sitten lähdettiinkin mökille, ihanaa päästä vihdoin taas tänne. Kortis

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera. 

Tänäänkin on ollut hyvä päivä. Ainoa ärsyttävä asia on ollut iltaa kohti pahennut yskänärsytys. Illan aikana meni monta mukillista teetä ja turvauduin taas kynään ja paperiin.  Ihanaa, että tuli sade. Helleihmisenä olen ollut harvoin siitä näin iloinen.  Tänään otettiin laajemmat labrat ja vähän kyllä jännittää kuulla tuloksista huomenna.

Pari päivää meni kommunikoidessa kynän ja paperin kanssa, kun en halunnut rasittaa itseäni yskimällä. Taas huomasi tärkeän asian, jota pitää itsestäänselvyytenä, kommunikointi puhumalla. Kirjoitetettua tulee vain tärkeät asiat ja höpöhöpö-jutuilla ei viitsi muita vaivata.  Olimme eilen elokuvissa katsomassa Puhalluksen. Loistavaa viihdettä, suosittelen. Muutenkin viileässä teatterissa istuminen on minulle näin helteillä hyvää ajanvietettä. Fyysisesti helppoa, kun pääsee suoraan ostoskeskuksen autohallista hissillä.  Tänään olin yksin autoillen tapaamassa terapeuttia ja kävin kaupassa. Hyvinhän se autoilu sujui pitkästä aikaa, vaikka en varmaan ollut se terävin kynä liikenteessä.  Reissun jälkeen olin kyllä väsynyt. Olin jotenkin tyhmästi olettanut, että näinä taukopäivinä olen paremmassa kunnossa ja kerään voimia uuteen hoitosykliin, mutta eihän se ihan niin ole mennyt. Kehossa käydään varmaan kovaa kamppailua hyvät vastaan pahat.  Suunnitelman mukaan hoitojen pitäisi jatkua taas perja

Yritin jo viime syksynä aloittaa ETT-projektin eli Eroon turhasta tavarasta. Liittyy varmaan ikään, että haluaa karsia ympäriltään kaiken turhan tavaran. Olemme asuneet nykyisessä asunnossa liki kymmenen vuotta ja tavaraa on kertynyt väljiin säilytystiloihin.  Aloitimme tyttären kanssa inventaarion  vuosien aikana  kertyneistä laukuista ja niitä kertyi laatikollinen kirpputorille. Neljän tunnin jälkeen oli käyty läpi myös kymmenet huivit, pipot ja kintaat. Milloinkahan olin viimeksi edes kaivannut laatikollista Marja Kurjen silkkihuiveja? Ehkä niistäkin oli aika irrottaa.    Oli kyllä huojentavaa sulkea taas neljä pussia UFF:iin vietäväksi. Seuraavana täytyy siirtyä vaatekaapin kimppuun.  Minulla oli tänäänkin hyvä catering-palvelu. Tytär oli leiponut erinomaisen feta-rucola-piirakan. Se kiilasi heti suolaisten piirakoiden Top 3 -kärkeen. Tänään on myös mukava päivä innokkaalle penkkiurheilijalle. Tuuletin pyörii ja nyt kannustetaan Pitkämäki kauden kärkitulokseen.

Yritin jo viime syksynä aloittaa ETT-projektin eli Eroon turhasta tavarasta. Liittyy varmaan ikään, että haluaa karsia ympäriltään kaiken turhan tavaran. Olemme asuneet nykyisessä asunnossa liki kymmenen vuotta ja tavaraa on kertynyt väljiin säilytystiloihin.  Aloitimme tyttären kanssa inventaarion  vuosien aikana  kertyneistä laukuista ja niitä kertyi laatikollinen kirpputorille. Neljän tunnin jälkeen oli käyty läpi myös kymmenet huivit, pipot ja kintaat. Milloinkahan olin viimeksi edes kaivannut laatikollista Marja Kurjen silkkihuiveja? Ehkä niistäkin oli aika irrottaa.    Oli kyllä huojentavaa sulkea taas neljä pussia UFF:iin vietäväksi. Seuraavana täytyy siirtyä vaatekaapin kimppuun.  Minulla oli tänäänkin hyvä catering-palvelu. Tytär oli leiponut erinomaisen feta-rucola-piirakan. Se kiilasi heti suolaisten piirakoiden Top 3 -kärkeen. Tänään on myös mukava päivä innokkaalle penkkiurheilijalle. Tuuletin pyörii ja nyt kannustetaan Pitkämäki kauden kärkitulokseen.

Rakkaus on tekoja, kuten uudet  parannussukat. Olen aina ollut villasukkaihminen, kesät talvet. Villasukat eivät ole minulle pelkkiä villasukkia, vaan ne ovat aina äidin kutomia. Hänelle vilahtaa aina lämmin ajatus, kun vedän sukat jalkaan. Nyt tarvitsin erityisen energiset sukat.    Kyllä oman tyttärenkin taikoma omeletti on paljon enemmän kuin pari munaa pannulla. Pääsin tänään kotiin ja olo on muuten ok, mutta yhdenkin sanan sanominen  alkaa yskittämään. Siksi kommunikoinnin kynällä ja paperilla. 

Eilinen päivä alkoi hyvin, kun olin nukkunut kunnon unet. Päiväksi oli luvattu vesisadetta ja päivä oli sopiva vierailulle Pyhäniemen kartanossa. Tämäkin kohde, joka on ollut suunnitelmissa vuosia. Ihan sympaattinen paikka ja näyttelyssä muutama helmi. Kotomatkalla piipahdettiin vielä Finnmarin sisustusliikkeessä.  Paljonkohan näitä kiviä oikein tarvittaisiin? Kotimatkalla iski horkka ja kuume lähti kovaan nousuun. Olo oli sen verran hutera ja huonohappinen, että illalla myöhään ajettiin päivystykseen. Täällä edelleen, mutta parempaan menossa. Huomenna kotiin.