Siirry pääsisältöön

Ääni on palannut

Pari päivää meni kommunikoidessa kynän ja paperin kanssa, kun en halunnut rasittaa itseäni yskimällä. Taas huomasi tärkeän asian, jota pitää itsestäänselvyytenä, kommunikointi puhumalla. Kirjoitetettua tulee vain tärkeät asiat ja höpöhöpö-jutuilla ei viitsi muita vaivata. 

Olimme eilen elokuvissa katsomassa Puhalluksen. Loistavaa viihdettä, suosittelen. Muutenkin viileässä teatterissa istuminen on minulle näin helteillä hyvää ajanvietettä. Fyysisesti helppoa, kun pääsee suoraan ostoskeskuksen autohallista hissillä. 

Tänään olin yksin autoillen tapaamassa terapeuttia ja kävin kaupassa. Hyvinhän se autoilu sujui pitkästä aikaa, vaikka en varmaan ollut se terävin kynä liikenteessä. 

Reissun jälkeen olin kyllä väsynyt. Olin jotenkin tyhmästi olettanut, että näinä taukopäivinä olen paremmassa kunnossa ja kerään voimia uuteen hoitosykliin, mutta eihän se ihan niin ole mennyt. Kehossa käydään varmaan kovaa kamppailua hyvät vastaan pahat. 

Suunnitelman mukaan hoitojen pitäisi jatkua taas perjantaina. Sitä ennen katsotaan ja labrat ja saadaan ensitietoa hoidon purevuudesta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Vihdoinkin hyviäkin uutisia

Lääkäri soitti aamulla eilisistä labroista ja hoito näyttää jo vaikuttaneen positiivisesti arvoihin ja hoitoja jatketaan huomenna suunnitelman mukaan.  Olen henkisesti varautunut, että helppoa ei tule olemaan jatkossakaan. Nyt kuitenkin tietää, että eteenpäin mennään. Nyt keskityn leffaan What Maisie Knew hyvien karkkien kera.