Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2018.

Tässä ja nyt on hyvä

Istuin tänään rannassa keinussa ja ajattelin, että kylläpä minä olen onnellinen - tässä ja nyt. Huolimatta nälkävuoden pituisesta diagnoosilistasta, edelleen jatkuvasta väsymyksestä ja huonoista unista, tajusin olevani etuoikeutettu, jolla on kaikki asiat todella hyvin. Sain istua omassa rannassa reippaan haravointirupeaman jälkeen. Aurinko lämmitti ja kädessä oleva Lonkero-tölkki viilensi (oli niin jano puolustelisi äitini). Järvi kimmelsi jo paikoin vapaana ja sain seurata jäiden häviämistä. Se on joka vuosi yhtä suuri tapahtuma. Kesä alkaa. Olen haravoinut ehkä vähän liikaa, kun vihdoin pääsin intohimoni pariin. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että innostus haravointiin on peräisin äidiltäni. Taidamme molemmat haravoida metsät ja naapurinkin puolen. Nyt yritän vähän hillitä itseäni, kun siitä yliannosteltuna tulee paikat niin kipeiksi ja juuri eilen olin hieronnassa tai sivelyssä. Ei edes sattunut. Kuuntelin keinussa Pippa Laukan äänikirjan loppuun ja hänen ajatuksensa iski syvä

Armollisuus, kohtuus ja kokonaisvaltaisuus

Jälkikäteen ymmärrän, että vakavasta sairaudesta toipuminen kestää paljon  pidempään kuin itse suostuu myöntämään. Ihminen takertuu helposti niihin asioihin,  jotka tuntuvat mukavilta ja ”unohtaa” epämukavat, ei niin mieluisat asiat. Tuloksena on helposti kaaos. Oma haluni mennä eteenpäin oli niin kova ja sumensi arviointikykyni siitä,  mihin oikeasti elämässä pystyn. Minun olisi pitänyt hidastaa jo aiemmin, mutta en kyennyt siihen. Teksti on Joonas Laurilan kirjasta Juoksijan järki, jossa hän kirjoittaa omasta syöpädiagnoosista ja vaihtoehdosta, jossa jalka olisi amputoitu. Olisin voinut itse kirjoittaa tekstin, jos olisin ollut omalla matkallani ja itsetutkiskelussa tarpeeksi pitkällä.  Olen viime aikoina lukenut ja kuunnellut useita elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Äänikirjoina olen kuunnellut Aki Hintsasta kertovaa Voittamisen anatomiaa ja Pippa Laukan Hyvinvoiva nainen kirjaa. Katri Syvärisen kirja on edelleen kesken, koska luen siitä aina joka ilta muu

Paussin paikka

    Eilen ymmärsin vihdoinkin, että se on nyt paussin paikka. Olin kontrollikäynnillä työterveyslääkärillä ja hän oli sitä mieltä, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sairaslomalle lepäämään. Oikeastaan sain jo viime viikolla kuukauden sairasloman, mutta en vain malttanut ja halusin vielä uhmata todellisuutta. Jo eilinen aamupäivä osoitti, että olen todella loman tarpeessa. Lähdin hiukan kiireellä kotoa lääkärille ja keskityin saamaan mukaan koiran ja kolme kassia. No, ne tulivat mukaan, mutta kotiin jäi kotiavaimet, auton avaimet ja kännykkä. Aika oli mitoitettu siten, että ehdin hyvin omalla autolla lääkäriin. Nyt kävelin ripeästi lähimpään ravintolaan tilaamaan taksin, joka ei koskaan tullut. Toinen Alepasta tilattu tuli ja saavuin 25 minuuttia myöhässä lääkäriin, koiran kanssa. Onneksi hänellä oli tauko oman aikani jälkeen ja ehdittiin jutella kunnolla. Olen ollut viimeiset kolme viikkoa todella väsynyt ja yöunet ovat olleet heikkolaatuisia. Oikeas

Riittävän hyvä

Vapaapäivän aamu valkeni mökillä aurinkoisena. Kevään ensimmäisten kirkkaiden päivien kääntöpuoli on se, että ikkunat paljastavat asuvansa kynttiläfriikin kotona. Yöpakkasten lauhtumista odotellessa päätin tyypittää uuden ikkunanpesulaitteeni. Mietin siinä pestessä, miten tyttäreni reagoivat kuullessaan urakastani. Todennäköisesti siten, että eikö ole tarkoitus levätä eikä suorittaa. Minusta ikkunanpesu on ikkunanpesua, mutta siihen saa kyllä ujutettua suorittamisen negatiivisia piirteitä. Ikkunat pitää pestä, kun ne ovat likaiset. Samoin kuin töitä pitää tehdä. Kyse on siitä, miten sen tekee. Äitini pesee ikkunat vähintään kaksi kertaa vuodessa ja minä yleensä keväisin. Seuraava sukupolvikin taitaa taas puolittaa tämän perinteen. Suorittaminen on sanana vähän kuin uusi musta. Se on saanut ylleen hyvin negatiivisen peitteen, vaikka pääosin suorittaminen on vain asioiden tekemistä. Suorittamisen skaala on laaja alisuorittamisesta ylisuorittamiseen. Nykykielessä suorittamisen san

Väärä tsemppibiisi?

Katse eteen ja suupielet ylöspäin teen vastoinkäymisistä voimaa katse eteen ja suupielet ylöspäin, antaa tulla, kestän kyllä periksi en tuu antamaan Jaksan, jaksan vaikka väkisin... Tänään joogatessa kuuntelin yhtä soittolistaani ja sieltä helähti soimaan viime vuosien tsemppibiisini; Elastisen Eteen ja ylös. Ehkä sillä oli paikkansa tietyssä vaiheessa, mutta nyt sen sanoma kuulosti järkyttävältä. Pitää jaksaa vaan, vaikka väkisin ja vielä hymyillä. Kuori ei saa pettää. Katri Syvärisen kirjassa oli hienosti kuvattu oman todellisen minän löytymistä. Se on kuin kuvanveistäjän muodoton möhkäle, josta lähdetään taltan kanssa hakkaamaan ylimääräisiä kerroksia ja sitten alta paljastuu kaunis veistos. Itse taidan olla vielä aika möhkäle ja jollakin on käytössä taltan sijaan varmaan betonipora. Sen verran kovaa massaa tunnun olevan. Täytyykin mennä katsomaan mallia lopputuloksesta juuri avattuun Väinö Aaltosen näyttelyyn. Nuo ylimääräiset kerrokset ovat jotain, mit

Pyjamapäivä

”Pakko ei ole kuin kuolla” on viipurilainen sananlasku. Se pätkähti mieleen, kun lounaan jälkeen pohdin pyjamapäivän ja ulkoilun välillä. Sisäänrakennettu omatuntoni kehotti laittamaan lämpimästi päälle ja lähtemään pienelle happihyppelylle vesisateeseen. Raitis ilma tekee hyvää ja eilinen 11 tunnin ajomatka tuntuu kankeutena kropassa. Sitten tuli tuo sananlasku mieleen ja ajattelin, että miksi revin itseni ulos, kun ei yhtään huvita. Olen edelleen pyjamassa ja mietin, että en ole koskaan pitänyt pyjamapäiviä. Ollut vain. No, nyt tämä kahden viikon kuumeilu on ollut verrattavissa kahden viikon yhtäjaksoiseen pyjamapäivään, koska olen oikeasti malttanut vain olla katsellen tuntitolkulla Netflixiä. Olen lukenut Katri Syvärisen kirjaa pienin askelin, koska teksti on niin koskettavaa. Siitä löytää liian usein itsensä. Viimeisenä olen alleviivannut lauseen  ”Täytymisen tunne istui tiukassa”. Jos on realistiset mahdollisuudet tehdä jotain esimerkiksi joogatunti, joka sopii aikatauluun

Loi Krathong - irtipäästämisen juhla

Reilu viikko sitten kirjoitin hetkestä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa sinnittely. Ensimmäisen kerran. Olen kuusi vuotta sinnitellyt ja pyristellyt. Kolme kertaa on ollut aina tavoitteena kuntouttaa itsensä työkuntoon. En edes ajatellut muita vaihtoehtoja, vaikka ympäristö ajatteli toisinkin. Kantasolusiirron jälkeen ajattelin karrikoidusti, että Hyksin 7-osastolla on tavoitepalkkiot kiinni siitä, että minusta tulee taas työkykyinen veronmaksaja. Mies taas oletti tavoitteen liittyvän siihen, että jään henkiin ja siirto onnistuu. Olen loistavien lääkärien hoidossa, mutta jokainen katsoo minua oman ’elimensä’ kautta. Kardiologi ultraa sydämen ja mittaa virtaukset ja paksuudet. Olen aina ollut vain tyytyväinen siihen, että muutosta ei ole tapahtunut huonompaan, koska fyysiset muutokset ovat pysyviä. Sitten keskustellaan lääkitys, painot ja turvotukset. Tuskin kysytään, miten oikeasti voin. Minulla ei ole mitään käsitystä sydämeni toimintakyvystä heidän asteikollaan. T

Ihana kevätaurinko, ulkona

Olen tässä 11 päivää seurannut sisältäpäin upeita kevätilmoja. Torstaina ajattelin jo kuumeen taittuvan ja uskaltauduin lähteä suunnitellulle lomareissulle Rukan kautta Ylläkselle. En tiedä oliko virhe lähteä, mutta ajattelin maisemanvaihdoksen piristävän ja perillä odotti lääkäri. Rukalle päästyä olikin kuume taas noussut ja emäntäni kuunteli keuhkot, vei rivakasti Rukan labraan ja aloitti penisilliinikuurin. Onneksi tulehdusarvot olivat normaalit. Siellä minä sitten makasin pari päivää sohvalla täysihoidossa ja katselin aurinkoisia rinteitä. Eilen aamulla ajelimme suunnitelman mukaan mökillemme Äkäslompoloon, jossa tytär ja vävy jo odottelivat. Maisematietä ajellessa tuli katkeruuden kyyneleet. Olen käynyt täällä liki 40 vuotta ja muistoissa on niin ihania hiihtoreissuja tunnelmallisille hiihtokämpille munkkimehuille. Niitä en enää tule ikinä kokemaan. Nyt istun harvinaisen hyvin nukutun yön jälkeen ikkunan ääressä ja katselen ohikulkevia hiihtäjiä ja aurinkoisia rinteitä. Tänä