Jälkikäteen ymmärrän, että vakavasta sairaudesta toipuminen kestää paljon
pidempään kuin itse suostuu myöntämään.
Ihminen takertuu helposti niihin asioihin,
jotka tuntuvat mukavilta ja ”unohtaa” epämukavat, ei niin mieluisat asiat.
Tuloksena on helposti kaaos.
Oma haluni mennä eteenpäin oli niin kova ja sumensi arviointikykyni siitä,
mihin oikeasti elämässä pystyn.
Minun olisi pitänyt hidastaa jo aiemmin, mutta en kyennyt siihen.
Teksti on Joonas Laurilan kirjasta Juoksijan järki, jossa hän kirjoittaa omasta syöpädiagnoosista ja vaihtoehdosta, jossa jalka olisi amputoitu. Olisin voinut itse kirjoittaa tekstin, jos olisin ollut omalla matkallani ja itsetutkiskelussa tarpeeksi pitkällä.
Olen viime aikoina lukenut ja kuunnellut useita elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Äänikirjoina olen kuunnellut Aki Hintsasta kertovaa Voittamisen anatomiaa ja Pippa Laukan Hyvinvoiva nainen kirjaa. Katri Syvärisen kirja on edelleen kesken, koska luen siitä aina joka ilta muutaman kappaleen ja annan sitten alitajunnan työstää sitä yön aikana. Luin myös erinomaisen psykiatri Juha Lehden Masennus mahdollisuutena. Se pitäisi kaikkien lukea. Sen viesti oli, että jokainen kriisi on mahdollisuus tehdä elämästä parempi. Konkreettisesti hän kuvaa, että naulaan astuessa pitää poistaa naula eli syy, eikä vain lääkitä pois kipua. Nyt yöpöydällä odottaa kevyempien kirjojen vieressä Lyhyt matka perille: meditaatiosta, elämästä ka rakkaudesta.
Kaikki kirjat toistavat samaa viestiä.
1. Ole itsellesi armollinen. Olet riittävän hyvä.
2. Hyvinvointi tulee siitä, kun elämän eri osa-alueet ovat tasapainossa
3. Kohtuus ja pienet askeleet muutoksessa.
Olimme viettämässä viikonloppua ystäviemme luona, jonne oli kokoontunut kolmisenkymmentä henkilöä. Osa entuudestaan tuttuja ja muutama uusi, mielenkiintoinen tuttavuus. Illallinen oli superherkullinen, taattua a’la Calliola laatua. Aamupäivällä oli kiinnostava keskustelu teemalla Hyvä elämä. Ja taas toistuivat samat teemat.
Reissu oli piristävä, vaikka sitten olinkin aika väsynyt. Intensiivinen sosiaalisuus vaati veronsa. Nyt olen yrittänyt auttaa tytärtä muutossa hoitamalla pientä Vildaa. Todettiin miehen kanssa, että vaatii kyllä kahdet kädet, kun taidot ovat vähän ruosteessa. Parina päivänä olen ollut auttamassa edellisen asunnon siivoamisessa. Mukavaa, kun voin vuorostani olla avuksi, kun tytär oli tiukoilla. Nyt tulin mökille lepäämään. Huomiseksi on luvattu sadepäivää ja toivotaan, että lupaus pitää. Yöpöydällä on niin paljon hyvää luettavaa. Sairasloma on ollut täysin oikea ratkaisu. Väsymys iskee iltapäivisin ja on ollut pakko ottaa päikkärit. Ehkä kyse on myös siitä, että on antamut vihdoinkin itselleen luvan levätä.
Kommentit
Lähetä kommentti