Vive el momento

Tänään oli kesäloman ensimmäinen päivä ja vettä on satanut taukoamatta. Sopiva päivä tehdä pieni retki. Ajelimme Mäntyharjulle Salmelan Taidekeskukseen.  Kovin montaa taulua tai veistosta en kotiini olisi kelpuuttanut (tai rahat/tila ei riittänyt), mutta on aina mukava nähdä uusien, nuorien taiteilijoiden töitä. Eniten pidin Netta Tiitisen oivaltavista kollaaseista.  Hoivaa ja harvenna Uhmasin sadetta sillä ajatuksella, että asenne ja pukeutuminen ratkaisevat. Raivasin metsää ja tajusin kuinka paljon nautin siitä puuhasta. Isäni sanoi aina, että metsä on hänen kirkkonsa ja jaan tämän ajatuksen hänen kanssaan. Jaan myös suuren osan persoonallisuutta. Hän oli samalla tavalla hyvin sosiaalinen kuin minäkin, mutta viihtyi myös itsekseen luonnossa tai pitkillä lenkeillä. Ehkä olen perintt myös tietyn touhukkuuden. On niin vaikea vain olla.  Voisin olla ammatiltani metsänhoitaja. Tykkään raivata ja hoivata metsää. Muistan elävästi aurinkoisen talvipäivän, kun touhusin juuri hankitulla metsät

Kesälomani alkoi tänään. Johan sitä ehdinkin olla töissä kolmisen viikkoa. Pakko myöntää, että olen ollut niin innoissani, että en olisi malttanut jäädä lomalle. Aivot käyvät kierroksilla ja uusia ajatuksia pukkaa vanhaan malliin. Saimme luvan käynnistää uuden projektin ja minussa on heräsi innostus 'kaikki tässä ja nyt'.  Olin pari päivää kurssilla oppimassa uutta projektin toteutusmetodia. Kurssi oli erittäin hyvä ja erityisen mukavaa oli tavata siellä vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Jaksoin jopa työpaikan kuntosalille kerhotiloihin, jossa tuli aikoinaan vietettyä useita iltoja viikossa. Suomesta tuskin löytyy toista työpaikkaa, jonka kerhotiloissa on uima-allas, kuntosali, ampumarata, useat kangaspuut, biljardihuone, bänditila ja valtava liikuntahalli. Tiloissa järjestetään päivittäin kolmisen ohjattua liikuntatuntia. Koko lystistä maksetaan 40€ kaudessa. Arvostan.  Hirveä nälkä Olemme nyt laskeutuneet mökille juhannuksen viettoon. Perheen miespuoliset nauttivat elämästään

Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä oli järkyttävä kuvaus kahden suomalaisen sukeltajan kuolemaan johtaneesta luolasukelluksesta Norjan Plurdalenissa. Eniten hämmästytti, miksi joku haluaa, kerta toisensa jälkeen, leikkiä hippaa kuoleman kanssa.  Oma vuoteni on ollut vaativaa luolasukellusta ahtaine kohtineen ja välillä pimeydessä edeten. Sukellukseni on kuitenkin tähdännyt pinnalle, valoon, ja on vahvistanut elämännälkääni entisestään. Minut on painettu uppeluksiin vastoin omaa tahtoani ja siksi en voi käsittää, miksi joku haluaa riskeerata elämänsä vapaaehtoisesti. Eniten hämmästelen sitä palomiestä, joka on jo todistanut kahden ystävänsä kuoleman. Suomessa sattuu vuosittain 2,85 sukelluskuolemaa. Viime vuonna neljä. Neljä liikaa.  Löysin Keltaiseni Tapasin eilen ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti jonkun, joka sairastaa samaa sairautta. Tunnit kuluivat kuin siivillä kokemuksia vaihtaen ja oli hämmästyttävää, miten samanlaisia aatoksemme olivat. Minä olen vielä ihan noviisi hänen

Luen parhaillaan syövän monta kertaa nuorena sairastaneen Albert Espinosan kirjaa Keltainen maailma. Kirjan 24 oivallusta ovat positiivisen ajattelun huipentuma. Hän ei ajattele menettäneensä toisen jalkansa, vaan saaneensa tyngän. Jokainen menetys opettaa. Kuudes oivallus Elinkertomuksesta vastakohtana Sairaskertomukselle oli loistava. Olen harkinnut lopettavani tämän blogin kirjoittamisen, mutta oivallus sai minut toisiin ajatuksiin. Luin tänään ensimmäisen kerran läpi kaikki viime vuoden kirjoitukset ja tajusin kuinka tärkeitä ne kirjoitukset, henkilökohtainen sairaskertomus, ovat myös minulle itselleni, vaikka aloitin kirjoittamisen välittääkseni kuulumisiani ystäville. Ehkä jatkossa tämä on enemmän Elinkertomus. Kirjoitukseni itkettivät. Noin ajattelin ja tunsin silloin. Aika on kullannut muistot ja kirjoitukset ovat kuitenkin useimmiten siloteltu totuus todellisista tunteista. Kirjoitukset saivat minut tuntemaan suurta kiitollisuutta tämän päivän kunnosta. Uskomattaman hienoa tul

Ensimmäinen työviikko on onnistuneesti takana ja olen niin iloinen ja innostunut.  Olen viikon aikana saanut halauksia ja muita lämpimiä tervehdyksiä enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Paljon mieltä lämmittäviä kohtaamisia.  Työasiatkin ovat alkaneet muistua mieleen pala palalta. Olen niin innostunut.  Viikkoon osui sopivasti pari inspiroivaa tilaisuutta, joissa oli hyviä luentoja. Eilen pääsin kuuntelemaan asiakkaidemme arjen huolia ja se antoi taas kuvan, että maailma ei ole vielä valmis. Olen jaksanut yllättävän hyvin. Alkuviikosta olin töiden jälkeen vähän väsynyt, mutta loppuviikon olin jo pirteämpi. Nyt mökille rentoutumaan.

Tänään palasin töihin kahta viikkoa vaille vuoden sairasloman jälkeen. Olo oli kuin ekaluokkalaisella.  Näin ihanasti työnantajani ottaa meidät aamuisin vastaan.  Lämpimästi minut ottivat vastaan myös kaikki työkaverit. Tunsin itseni tervetulleeksi. Päivä sujui nopeasti orientoituen ja muutamaa infoa seuraten. Nautin päivästäni kovasti ja tuntui kuin en olisi poissa ollutkaan.  Olin kotiin ajettaessa väsynyt, mutta kai sen osottain aiheutti ne henkiset kierrokset, joita palaaminen sai aikaan. Työterveyslääkäri sanoi, että jaksamisen näkee vasta kokeilemalla.  Kotona sohva houkutteli, mutta revin itseni puistojoogaan. Raikas (oli pirun kylmä) ulkoilma piristi ja joogakin sujui hyvin pitkän tauon jälkeen. Nyt olen nauttinut pari mukillista ihanaa Detox-teetä ja kohta painun pehkuihin Mike Tysonin kera.