Siirry pääsisältöön

Elämäni luolasukellus

Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä oli järkyttävä kuvaus kahden suomalaisen sukeltajan kuolemaan johtaneesta luolasukelluksesta Norjan Plurdalenissa. Eniten hämmästytti, miksi joku haluaa, kerta toisensa jälkeen, leikkiä hippaa kuoleman kanssa. 

Oma vuoteni on ollut vaativaa luolasukellusta ahtaine kohtineen ja välillä pimeydessä edeten. Sukellukseni on kuitenkin tähdännyt pinnalle, valoon, ja on vahvistanut elämännälkääni entisestään. Minut on painettu uppeluksiin vastoin omaa tahtoani ja siksi en voi käsittää, miksi joku haluaa riskeerata elämänsä vapaaehtoisesti. Eniten hämmästelen sitä palomiestä, joka on jo todistanut kahden ystävänsä kuoleman.

Suomessa sattuu vuosittain 2,85 sukelluskuolemaa. Viime vuonna neljä. Neljä liikaa. 

Löysin Keltaiseni
Tapasin eilen ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti jonkun, joka sairastaa samaa sairautta. Tunnit kuluivat kuin siivillä kokemuksia vaihtaen ja oli hämmästyttävää, miten samanlaisia aatoksemme olivat. Minä olen vielä ihan noviisi hänen kokemuksiinsa verrattuna ja en jaksa olla ihmettelemättä hänen valtavaa positiivisuuttaan ja elämännälkää. Se toi uskoa itsellenikin. 

Kutsun häntä Keltaisekseni Espinosan kirjan mukaan. Keltaiset ovat henkilöitä, joita kohtaamme ja jotka tekevät meihin vaikutuksen, jättävät jäljen ja tuntuvat heti tutuilta.

Lääkelista lyheni huimasti
Olin tänään hematologin kontrollissa ja kaikki hematologiset arvot olivat normaalit. Sydänarvot ovat edelleen koholla, mutta alaspäin niissäkin mennään. Lääkäri lopetti kolme lääkettä, jipii. Kahdesti päivässä pistettävästä napapiikistä en päässyt eroon, mutta annosta pienennettiin. Ihan mahtavaa. Sen kunniaksi sallin itselleni omenaleivoksen sairaalan kahvilassa.


Työ maittaa
Olen jaksanut töissä hyvin ja olen innoissani jopa unohtanut sairauteni. Eilen vietimme päivän Nuuksion Kattilassa. Aamupäivä meni työn merkeissä ja maittavan lounaan jälkeen lähdimme maastoon retkeilemään. On uskomatonta, miten hienot maastot löytyvät kivenheiton päästä Helsingistä.


Työskentely on muuttunut vuoden aikana jonkin verran. Lähes kaikki palaverit ovat sähköisiä neuvotteluita luurit päässä. Yritän muistaa nostaa pöydän seisomakorkeudelle mahdollisimman usein. Istuminenhan on myrkkyä. Samalla voi tehdä tasapainoharjoituksia ja kehittää keskikehoa. Auttaa keskittymään.


Kaikki oli niin suurta
Kävimme tänään uudessa ruotsalaisessa urheiluliikkeessä XXL:saä. Olin positiivisesti yllättynyt, jopa hämmästynyt. Liike on valtava ja tuotevalikoimaa oli metrikaupalla. Myymälä oli siisti ja palvelu ystävällistä. Mukaan tarttui sukkia, superfoodia ja kepeät lenkkarit. Kaikkiaan positiivinen asiakaskokemus.






Kommentit

  1. Onpas sulla ollut kivat ja pirtsakan väriset housut jalassa töissä!

    Olisipa meilläkin töissä pöydät, joiden tasoa saisi säätää eri korkeuksille. Tulee istuttua niin järkyttävän paljon työpäivän aikana :/

    -v-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...