Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Yksi hammas vähemmän

Toimenpiteen pienuuteen nähden valmistelut ja varotoimenpiteet olivat täällä Kirralla varsin mittavat. Poisto tehtiin leikkaussalissa, jossa hyöri kuusi henkilöä. Siinä vaiheessa kohotin kulmiani, kun paikalle haluttiin myös ulkoinen tahdistin. No, onneksi sitä ei tarvittu. Kohta kotiin syömään ja nukkumaan. Viime yönä nukuin kolmisen tuntia, kiitos piristävän kortisonin. Tänään olen saanut vasta lasin mehua ja nyt on supernälkä ja kaffihammasta kolottaa armottomasti.  Nyt alkaa siitten hoidoissa lepo ja vasta ensi viikolla loppuviikosta jatkuu. Ihanaa😄

Flunssaa pukkaa

Nyt tuli pieni takaisku juuri ennen ensimmäisen setin viimeistä pistosta. Eilen illalla nousi kuume ja kurkkua alkoi karhentelemaan. Siinä sitten illalla jännitettiin nouseeko yli kriittisen 38, jolloin pitää olla yhteydessä sairaalaan. Onneksi ei noussut, mutta ei ollut kiva odotella 150 kilometrin päässä sairaalasta. Oli vähän liskojen yö.  Tänään sitten varmistettiin, että piikki voitiin antaa ja huomenna voidaan tehdä suunniteltu hampaanpoisto. Saadaan sekin pois päiväjärjestyksestä. Nyt otetaan superlöysästi sohvalla ja kerätään voimia.

Maalaismarkkinoilla

Kesälauantaiden kohokohta ovat aina Vuolenkosken markkinat. Veneilysää järven toiseen päähän oli täydellinen.  Kori täyttyi lähialueen porkkanoista, perunoista, piirakoista ja Suomen parhaista Ruisranteen ruislimpuista.  Päivällä uusi pikkulamme sai kaksi uutta harmaata seinää ja sitten olikin pakko vetäytyä sisään hellettä pakoon. Päivä on mennyt pirteästi, kiitos kortisonin.  Nyt on niin mukava seurata televisiosta Kalevan Kisoja, joissa  niin useasti ollaan oltu livenä paikan päällä.

Pienet isot asiat

Vaikka julkinen terveydenhuolto tarjoaa erinomaisen ja ystävällisen hoidon, on kaikilla arjen pienillä asioilla mahtavat voimat.  Ystäväni totesi tänään, että minulla on varmaan maailman paras huolehtija täällä kotona. Se on niin totta. Se näkyy kaikissa maailman pienissä ja isoissa arjen asioissa, kuten vaikka kuvan ahvenherkkuleivässä. Itse kalastettu, tietty. Mikään kirjoitettu sana ei riitä kuvaamaan kiitollisuutta ja arvostusta.  Kaunis ele oli myöskin vitamiinitoimitus mökkinaapurin kasvimaalta. Eihän näillä herkuilla voi muuta kuin parantua☺. Yhtä arvokkaita ovat kaikki ystävien yhteydenotot, kiitos. Elämän eliksiiriä henkisesti ja fyysisesti. Tänään oli taas hoitopäivä ja siihen kuului onneksi myös kynsihuolto ja mukava terassilounas, ettei ollut pelkkää piikitystä. Nyt aion antaa ensimmäisen kerran pikkisormeni pelimaailmalle ja aloittaa kansainvälisen Backgammon-urani. Eli jos blogissa ei tapahdu lähiaikoina mitään, tiedätte missä olen kyynärpäitäni myöten.

Ensimmäiset ravut

Nyt on kesän ensimmäiset itse pyydetyt ravut syöty. Alkuruuaksi kokeilin Ruoka & Viini-lehdestä bongattuja Skagen-briosseja. Ihan ok, mutta ei pääse jatkoon.  Kauniista säästä huolimatta päivä on ollut väsyttävän alavireinen ja taidan vetäytyä pehkuihin hyvän kirjan pariin. 

Lepo vaan

Tästä kolmannesta päivästä pistoksen jälkeen näyttää tulevan lepopäivä. Juuri nukuin parin tunnin syvät päiväunet.  Päivän ponnistus oli vadelmapiirakka oman pihan marjoista.    Nyt taidan ottaa radioyhteyden saunanlämmittäjään tontin toiseen reunaan ja pyytää saunan päälle.  19-asteiseksi painunut järvivesi varmaan piristää. Sitä ennen lasketaan verkot ja laitetaan sisään tilaus parista pulleasta ahvenesta. 

Kerrankin aikaa lukea

Taas yksi positiivinen asia. Nyt on aikaa lukea. En voisi kuvitellakkaan meneväni nukkumaan ilman lukemista tai lähteväni matkalle ilman kirjaa. Nyt se on yksi tämän hetken luxus-asioista. Tilanteesta johtuen minulla on kaksi pinoa. Toinen elämän ihmeellisyyttä pohdiskelevaa ja toinen ajatukset omasta elämästä kauas vievää tuotantoa.  Pohdiskelupinosta luin jo varsin oivaltavan Tommy Hellstenin Olet jo perillä ja sitä suosittelen kaikille työelämän pyörteissä kulkeville. Lorna Byrnen kolmas enkelikirja on niin lohdullinen. Kukaan ei ole yksin.  Kevyemmästä pinosta jäi suosikkini John Irving kesken. Ehkä toinen Irving oli vain kuukauden sisällä liikaa. Melkein yhdellä lukemisella ahmaisin Villi vaellus, joka kertoo nuoren naisen 1770 km erämaavaelluksesta. Hyvä tarina. Nyt sormet syyhyää uuden Nesbon pariin. Aamulla olin hammaslääkärin konsultaatiossa, koska haluavat poistaa kaikki tulehdukselliset riskit. Sillä seurauksella, että yksi poskihammas poistetaan ensi tiistaina. En ollut täl

Toinen hoitopäivä

Tänään sain toisen pistokseni ja täytyy kyllä olla tuhtia ja tehokasta ainetta, kun määrä on vain 2,35 ml. Ennen pistosta olin terapeutin luona juttelemassa ja sitten pääsimme vielä juttelemaan poliklinikan hoitajan kanssa mieltä askarruttavista asioista. Onneksi tieto ei lisännyt tuskaa, päinvastoin, ja mitään uutta murhetta ei noussut mieltä painamaan.  Eilen sain jo vähän esimakua sivuoireista ja pienen pahanolon lisäksi väsytti mahdottomasti. Se on kyllä helpottavaa, kun ymmärtää, että ei minun tarvitsekaan muuta kuin levätä. Illalla kyllä sitten maistui naapurin pizzakivellä paistama rapsakka pizza. Hoitopäivän piristeeksi kävin tyttäreni kanssa katsomassa Almodovarin Matkarakastajat. Ei mikään superviihdyke, mutta nyt käyvät kehnommatkin leffat viihdykkeenä ja espanjankieliset leffat ovat aina mukavaa vaihtelua.

Maalausterapiaa

Pitää yrittää nauttia niiden asioiden tekemisestä, joihin nyt tässä tilanteessa pystyy. Maalaaminen on yksi kesän suosikkipuuhiani ja onneksi uuden ulkokäymälän maalaus tuntuu onnistuvan, kun ei tarvitse keikkua tikkailla. Olo eilisen hoidon aloituksen jälkeen on ollut hyvä ja mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut. Maanantaina on sitten seuraava pistos.

Matka alkoi

Tänään on varsinaisen hoidon ensimmäinen päivä ja olen viisi tuntia päiväsairaalassa tiputuksessa. Varsinainen lääke oli aika vaatimaton pieni pistos mahaan. Tiputuksena tulee jotain osteoporoosia estävää kerran kuussa.  Aika kuluu ihmetellessä, että kyllä meitä parannettavia on paljon. Vanhaa ja nuorta. Pitkää ja pätkää. Monta kerrottavaa tarinaa. Itse kulutan aikaani lukemalla kahden miehen seikkailusta Fasterin avoveneellä Islantiin. Tarina muistuttaa omaa edessä olevaa matkaani. Kaikkeen on valmistauduttu, mutta vielä ei miehistö tiedä kuinka korkeita aaltoja tai myrskyjä on tulossa. Optimistina uskon, että edessä on hyvät kelit ja varusteet toimivat. Tärkeää on mielikuvitella hetki, kun pääsee turvallisesti perille.  Itse sain ohjeeksi mielikuvitella joku tilanne, kun on toipunut. Se oli helppo löytää. Kuvassa hiihdän mieheni perässä mökillämme ja aurinko lämmittää nenänpäätä. 

Ainakin luut ovat vahvat

Tämän päivän positiivinen asia, paitsi ehkä lääkärin mielestä, ovat vahvat luut. Piipahdin tänään Hyksissä, jossa otettiin verikokeiden lisäksi luuydinpunktio suoliluun harjanteesta. Kuulostaa hurjalta, mutta eniten sattuu puudutuspiikki ja toimenpide oli ohi vartissa. Kovat luut ovat hyvä juttu, koska hoitojen yksi haitta voi olla luiden haurastuminen. Ainakin lähtötilanne on hyvä! Olen viime kuukausien aikana kohdannut kymmeniä terveydenhoidon ammattilaisia ja poikkeuksetta kaikki ovat olleet inhimillisiä ja ystävällisiä ammattilaisia sairaala-apulaisesta ylilääkäriin. Hyks on loistava paikka, kunhan ensin pääsee sen porteista sisään. Valitettavasti siihen tarvittiin omaa aktiivisuutta ja hyviä suhteita. Kuitenkin me kaikki olemme paperilla ensin vain henkilötunnuksia. Nyt nautitaan mökillä hyvästä seurasta ja ilta-auringosta. Herkuttelimme juuri argentiinalaiset lomitot. Pitaleivän sisään oli kätketty murea lehtipihvi, kananmuna, kinkkua, juustoa, tomaattia, salaattia ja majoneesia.

Opi eilisestä, haaveile huomisesta, elä hetkessä

Eilen se sitten alkoi. Tulevan elämäni ensimmäinen päivä. Liki vuoden olen kulkenut kymmenissä tutkimuksissa ja vihdoin sain diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Onneksi minulla on ollut kesä aikaa sopeutua ajatukseen, että kyse on harvinaisesta ja vakavasta sairaudesta. Eilen olo oli ehkä siksi enemmän helpottunut kuin järkyttynyt. Vihdoinkin oireilla on selitys ja lääkäreillä selkeä suunnitelma sairauden nujertamiseksi. Luotan, että olen hyvissä käsissä ja suomalainen lääketiede on huippuluokkaa. Olo on luottavainen siksikin, että tukenani ovat läheiset ja ystävät. Vaikka ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi näin isojen asioiden äärellä yksin, saa läheisistä sen energian ja voiman, jota tarvitaan.  Onneksi on kesä ja saa olla mökillä nauttimasta kesästä. Hoitoja varten piipahdetaan Meilahdessa ja sitten palataan tänne ihmettelemään vaikutuksia.