Siirry pääsisältöön

Toinen hoitopäivä

Tänään sain toisen pistokseni ja täytyy kyllä olla tuhtia ja tehokasta ainetta, kun määrä on vain 2,35 ml. Ennen pistosta olin terapeutin luona juttelemassa ja sitten pääsimme vielä juttelemaan poliklinikan hoitajan kanssa mieltä askarruttavista asioista. Onneksi tieto ei lisännyt tuskaa, päinvastoin, ja mitään uutta murhetta ei noussut mieltä painamaan. 

Eilen sain jo vähän esimakua sivuoireista ja pienen pahanolon lisäksi väsytti mahdottomasti. Se on kyllä helpottavaa, kun ymmärtää, että ei minun tarvitsekaan muuta kuin levätä. Illalla kyllä sitten maistui naapurin pizzakivellä paistama rapsakka pizza.

Hoitopäivän piristeeksi kävin tyttäreni kanssa katsomassa Almodovarin Matkarakastajat. Ei mikään superviihdyke, mutta nyt käyvät kehnommatkin leffat viihdykkeenä ja espanjankieliset leffat ovat aina mukavaa vaihtelua.

Kommentit

  1. Toivottavasti oli vaan joku ohimenevä sivuoire tuo pahoinvointi. Ja mitä väsymykseen tulee, niin kuten sanoitkin niin nyt ei tarvitse jaksaa yhtään muuta kuin levätä.

    Kiinnostaisiko sua tämä leffa: http://www.finnkino.fi/Event/299683/
    Kuulosti aika mielenkiintoiselta, mentäiskö yhdessä katsomaan?

    -Veera-

    VastaaPoista
  2. Tärkein tekemisesi on nyt tosiaan lepääminen. Sinulla on kyllä siihen opettelemista, mutta ehkä keho päättää sen asian nyt puolestasi.

    Oletko löytänyt jo jostain vertaistukiryhmän tai muuten vertaistukea?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Kaljun elämää

Pelästyn edelleen, kun satun kulkemaan peilin ohi. Olen unohtanut, että eihän minulla olekaan hiuksia. Puoli päätä on jo ihan ok, mutta takaosassa on edelleen musta, ruma sänki. Jos en olisi ajellut hiuksiani, olisi minulla varmaan enää takaraivolla hiukset. Suvun kesken minulla olisi ns. Pentti-vaarin hiusmalli. Pari viikkoa olen harjoitellut trikoopipojen, huivien ja peruukin kanssa. Sekä kotona suurimman osan aikaa ilman mitään. Tuntuu, että perhekin on jo tottunut siihen. Tuntuisi tyhmältä olla pipo päässä kotona lämpiminä päivinä. Olin käymässä Stockalla peruukki päässä ja itse peruukkiin tottui nopeasti, mutta en peilikuvaani. Peruukin malli on ihan ok, mutta se loistaa kilometrin päähän epäluonnollisella kiillollaan 'Hei, olen peruukki'. Ehkä täytyy tutkailla vaihtoehtoja, jos löytyisi joku ei niin kiiltävä. Olen ollut pari iltaa, erityisesti iltaa, melko pirteä ja jaksanut käydä jopa asioilla. Sitä ennen olen kyllä ottanut parin tunnin päiväunet. Syöminen on edelleen su...