Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Ihmisten ilmoilla

Pääsin vihdoin kesäretkelle Heinolan keskustaa pidemmälle ja oli kyllä piristävä matka.  Alku ei ollut kovin lupaava, kun nukuin edellisen yön todella huonosti. Flunssani on ollut jo paljon parempi, mutta sitten yskinkin koko yön ja hengitys kuulosti rätinältä. Konsultoin lääkäriystävääni, joka patisti keuhkokuvaan. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja soitin työterveyshuoltoon. Sitten kaikki sujuikin kuin rasvattu. Sain ajan Tampereen uudesta Pohjola Sairaalasta, joka sijaitsi kauniissa Tampella tehdasmiljöössä.  Prosessi oli niin nopea, että en ehtinyt edes lukea hyviä lehtiä. 40 minuuttia ja olin tavannut lääkärin kahdesti ja käynyt labrassa ja röntgenissä. Hiukan oli vielä nestettä toisessa keuhkossa, mutta ei mitään tulehdukseen viittaavaa. Virusperäiseen tautiin ei ole antibiooteista mitään apua, joten sain yöyskään yskänlääkettä ja seuraava yö menikin rauhallisesti. Lounaan söimme viihtyisässä kauppahallissa, jossa suosikkini on Neljä vuodenaikaa. Sen jälkeen kävimme Sara Hildenin t

Niin kuin on päiväs, niin on voimas

Aina sanotaan, että ihmiselle ei anneta murheita enemmän kuin jaksaa kantaa. Omalla kohdalla tuntuu, että luoja on rankannut minut johonkin 'kyllä kestää' kategoriaan. Välillä kuulen, kun omaa sairaskertomustani selitetään jollekin uudelle ihmiselle ja mietin, että kenestäköhän ne puhuu. Kuulostaa niin rajulta.  Ehkä kaiken on kestänyt ihanan virren sanoin 'Päivä vain ja hetki kerrallansa' ja tietenkin superien omaisten ja ystävien avulla.  Eilen meni kuitenkin nuppi hiukan nurin ja tuntui, että nyt en enää jaksa. Viimeiset kaksi kuukautta on ollut aika yrittämistä, kaatumista ja ylösnousua. Totuuden nimissä kaikki on mennyt odotettua paremmin ja toipuminen on edistynyt hienosti. Sitten kesäflunssa rytkäytti kunnon alas ja tuntuu, että taas pitää jaksaa yrittää, yrittää ja yrittää. Eilen tuli seinä vastaan, mutta tänään elämä näyttää taas valoisammalta, vaikka taivas peittyikin juuri tummiin ukkospilviin.  Ehkä se on välillä luonnollista ja sallittua rypeä itsesäälissä

Kohta mökkihöperö

Flunssa on pitänyt sitkeästi otteessaan koko viikon. Joka päivä kuume on kohonnut liki 38:aan ja olo on ollut tukkoinen ja hengitys heikompi. Eilen soitin toimintaohjeet kantasolusiirtojen omalta sairaanhoitajalta. Hän kehotti hakeutumaan lääkäriin kuunteluttamaan keuhkot.  Heinolan terveyskeskus tai Päijät-Hämeen päivystys eivät houkutelleet ja varasin ajan Lahden Terveystalosta. Siellä olikin mukava ja kokenut lääkäri. Kerroin heti alkuun tiivistelmän tilanteesta ja diagnooseistani. Hän oli ihmeissään ja tokaisi minun olevan kaikista diagnooseistani huolimatta oikein hyvännäköinen ja näytin ikäistäni nuoremmalta. Jo tuo kommentti taisi sysätä paranemisprosessin käyntiin ja maksoin siitä (tai oikeammin vakuutusyhtiö) mieluusti 199€. Miten voikin pieni kohteliaisuus tuntua hyvältä. Hän kuunteli ja tutki huolellisesti ja otti labrat. Keuhkoissa ei ollut mitään hälyyttävää, vain pientä tilaan kuuluvaa rahinaa. Tulehdusarvot olivat myös normaalit. Diagnoosina virusperäinen tauti. Hän pohd

Kesäflunssa

Juuri, kun olin päässyt kuntoutumisessa seuraavalle tasolle, pukkasi kesäflunssa päälle.  Ennen flunssaa tuntui muutamana päivänä jo hyvältä ja jaksoin mm. tehdä joogaharjoituksen joka päivä, heiluttaa kahvakuulaa ja käydä sienimetsässä. Kävely ottaa edelleen henkeen, mutta sitä pitää harjoittaa sen epämiellyttävyydestä huolimatta. Parhaiten kävelyharjoitus sujuu kauppakeskuksessa, jossa pysähdellään paljon, siis tyttöjen ostosreissuilla.  Olen myös löytänyt itselleni mukavan terapiatyöpaikan. Eniten on nimittäin harmittanut, kun ei pysty tekemään mitään järkevää, kun puutarhahommatkin on kielletty. Naapurimme maalaa taloaan ja sehän on minun mielipuuhaa. Teen sen, minkä jaksan ja tulen sitten pötköttelemään. Onneksi vikonloppuna oli pari upeaa, aurinkoista päivää ja tuntui vihdoinkin kesältä. Ensimmäisen kerran vietin päivän laiturilla ja kävin jopa uimassa. Seurakin oli hyvää, kun sain nuorison tänne.  Sitten alkoihin kurkun karhentelu ja nyt on pari päivää ollut kuumetta. Oireet tun

Ei suorittamista

Tänään maalaan tuolit, kitken kasvimaan, leivon raparperipiirakan ja teen jumpan. Tällainen saattoi aiemmin olla päiväsuunitelmani lomapäiväksi ja olin illalla tyytyväinen, kun kaikki oli check. Jos illalla ei ollut saanut mitään aikaan, tuntui, että oli elänyt päivän ihan turhaan. Nyt pakon edessä olen päässyt tuosta ajatuksesta, että päivä on on arvokas vain, kun on saanut tehtyä jotain konkreettista, näkyvää. Päivän saavutus voi olla kilometrin kävely, eikä edes yhtäjaksoisesti. 100 sivua hyvää romaania tai onnistuminen ruuanlaitossa.  Olen voinut hyvin, jos ei lasketa helppoa hengästymistä. Eilenkin olin niin pirteä, että en tarvinnut edes päivälepoa. Jaksoin aamupäivällä karsia rehevöitynyttä pihaa ja jopa soutaa verkot. Aamun kuhasaalis kertoi, että olivat jopa hyvin soudettu. Jaksoin ensimmäisen kerran jopa heilutella kahvakuulaa. Ja tietenkin luin yhden kirjan auringonoton lomassa.  Tänään olikin sitten taas eri ääni kellossa tai oikeammin kehossa. Käytiin aamupäivällä ostoksil

Pientä yhteenvetoa

Kantasolusiirtoni alkaa olla voiton puolella ja suurella todennäköisyydellä enää ei pitäisi tulla mitään takapakkia. Nyt vain yritän vahvistua päivä päivältä. Viime viikolla oli kardiologin kontrolli. Onneksi sydämen fyysiset arvot (seinämien paksuudet ja virtaukset) olivat samalla tasolla kuin ennen siirtoa. Sen sijaan hiukan huolestuttavaa oli korkeat sinus-rytmi ja syke. Sydän kuulemma käyttäytyy kuin elimistössä olisi korkea nestekuorma, mutta ultrassa sitä ei näkynyt. Lääkitystä muutettiin hiukan.  Lääkäri sanoi, että muutokset tapahtuvat hitaasti ja olen saanut niin ison solumyrkkyannoksen, että elimistö on pitkään sekaisin. Täytyy siis vain malttaa. Olen kyllä ollut pirteämpi ja selviän pienillä päiväunille.  Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon menneistä kuudesta viikosta.  Ensinnäkin koko sairaalajakso meni paljon paremmin kuin odotin. Selvisin mielestäni vähillä sivuoireilla, joista pahoinvointi oli pahin. En saanut mitään infektioita, vaikka niitä saa kuulemma