Siirry pääsisältöön

Ei suorittamista

Tänään maalaan tuolit, kitken kasvimaan, leivon raparperipiirakan ja teen jumpan. Tällainen saattoi aiemmin olla päiväsuunitelmani lomapäiväksi ja olin illalla tyytyväinen, kun kaikki oli check. Jos illalla ei ollut saanut mitään aikaan, tuntui, että oli elänyt päivän ihan turhaan.



Nyt pakon edessä olen päässyt tuosta ajatuksesta, että päivä on on arvokas vain, kun on saanut tehtyä jotain konkreettista, näkyvää. Päivän saavutus voi olla kilometrin kävely, eikä edes yhtäjaksoisesti. 100 sivua hyvää romaania tai onnistuminen ruuanlaitossa. 

Olen voinut hyvin, jos ei lasketa helppoa hengästymistä. Eilenkin olin niin pirteä, että en tarvinnut edes päivälepoa. Jaksoin aamupäivällä karsia rehevöitynyttä pihaa ja jopa soutaa verkot. Aamun kuhasaalis kertoi, että olivat jopa hyvin soudettu. Jaksoin ensimmäisen kerran jopa heilutella kahvakuulaa. Ja tietenkin luin yhden kirjan auringonoton lomassa. 

Tänään olikin sitten taas eri ääni kellossa tai oikeammin kehossa. Käytiin aamupäivällä ostoksilla ja sitten olikin väsy. Nukuin ja lueskelin muutaman tunnin. Sitten yritin ryhdistäytyä ja lähteä lähimetsään etsimään kesän ensimmäisiä kantarelleja. Matka tyssäsi auton viereen, kun ei meinannut henki kulkea. Arvoituksellista tämä toipuminen. Oliko edellinen päivä liian reipas ja nyt tuli takaisku. Vaikeaa tämä aktiivisuuden ja levon annostelu. Ja kyllä vanha minä nostaa hiukan päätään, kun meni makoiluksi koko päivä.



Ruokahalu on liki normaali ja pahoinvointi on paha muisto. Vielä ei liha ja kahvi maistu, mutta muuten putoaa kaikki. Alkoholia en ole vielä juonut kuin siivun kuohuvaa. Yhtenä iltana mies avasi hyvän valkoviinin ja ajattelin kokeilla. Nyt, kun on kotona kuukauden juonut vettä ruuan kanssa, osaa antaa arvoa hyvälle ruuan kanssa stemmaavalle viinille. Harmikseni tuo hyväksi viiniksi tietämäni maistui suussani ihan kamalalta. Eli makuaisti ei ole vielä palautunut. Toinen jälkiseuraus sytostaateista on suun kuivuminen. Välillä tuntuu, että suu liimautuu kiinni. Onneksi nämäkin oireet ovat ohimeneviä ja tipaton kauteni jatkukoon. Nyt alan valmistaa illallista. Kokeilen uutta reseptiä, pinaattikuharullia, aamun saaliista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan