Tänään oli tapaaminen kardiologin kanssa. Näissä tapaamissa selviää aina, missä kunnossa sydän oikeasti on. Kaikki tehdyt tutkimukset osoittivat, että sydän on pikkuhiljaa paranemassa. Toipuminen on hidasta ja siksi nämä pienetkin edistysaskeleet rohkaisevat ja tuntuvat hyvältä. Holter-seurannan positiivinen uutinen oli se, että keskisyke oli nyt 89, mikä on aiempaa alhaisempi. Yleensä sykkeeni on huidellut reippaasti yli 90:tä. Myös labrakokeiden tulokset olivat positiivisia. Ultraäänitutkimuksen mukaan virtaus oli parantunut ja pääsin jo normaaliarvojen alarajalle. Minulle sekin on jo huippujuttu. Myös kammion paksuuntunut seinämä oli ohentunut jopa millin ja se muutos oli yhden laskiaispullan arvoinen. Toki sitä ennen piti käydä kuntosalilla. Hyvistä tuloksista innostuneena päätin kokeilla kuntosalitreeniä ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen. Se sujui yllättävän hyvin. Seuraavien kuukausien tavoitteena on kadonneen peruskunnon etsintä ja siihen varovainen kuntosalitreeni pari