Vive el momento

Tänään oli tapaaminen kardiologin kanssa. Näissä tapaamissa selviää aina, missä kunnossa sydän oikeasti on. Kaikki tehdyt tutkimukset osoittivat, että sydän on pikkuhiljaa paranemassa. Toipuminen on hidasta ja siksi nämä pienetkin edistysaskeleet rohkaisevat ja tuntuvat hyvältä. Holter-seurannan positiivinen uutinen oli se, että keskisyke oli nyt 89, mikä on aiempaa alhaisempi. Yleensä sykkeeni on huidellut reippaasti yli 90:tä.  Myös labrakokeiden tulokset olivat positiivisia.  Ultraäänitutkimuksen mukaan virtaus oli parantunut ja pääsin jo normaaliarvojen alarajalle. Minulle sekin on jo huippujuttu. Myös kammion paksuuntunut seinämä oli ohentunut jopa millin ja se muutos oli yhden laskiaispullan arvoinen. Toki sitä ennen piti käydä kuntosalilla. Hyvistä tuloksista innostuneena päätin kokeilla kuntosalitreeniä ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen. Se sujui yllättävän hyvin. Seuraavien kuukausien tavoitteena on kadonneen peruskunnon etsintä ja siihen varovainen  kuntosalitreeni pari

Vielä viime syksynä, rankkoina aikoina, haaveilin monista asioista, joita en uskonut enää koskaan tekeväni. Nyt monesta niistä on tullut jälleen totta ja olen niin kiitollinen.  Metsässä Caran kanssa Viime syksynä ajelin mieheni kanssa Caran ja minun suosikkimetsäni ohi ja tokaisin, että pääsenköhän enää koskaan Caran kanssa sinne. Eilen tämä päivä koitti jälleen. Kiersimme kauniin kallioisen reittimme ja nautin joka metristä. Cara paimenkoirana odotteli ja valvoi kyllä minua kyllä tavallista tarkemmin. Joogaa, vihdoinkin Toinen, kovasti kaipaamani, on ollut jooga. En ole pystynyt tekemään sitä ohjatusti liki vuoteen, koska useissa liikkeissä ollaan pää alaspäin ja ne nostavat verenpainetta ja vaikeuttavat hengitystä. Viime viikonloppuna osallistuin Body & Mind viikonloppuun Calliolassa. Vielä perjantaina olin kuntoni vuoksi kahden vaiheilla osallistumisestani. Viikonloppu sujui kuitenkin mainiosti ja pystyin osallistumaan ohjelmaan täysipainoisesti. Nautin joka hetkestä. Viikonlop

Ärtynyt possu? Olo on ollut viime päivinä vähän alavireinen. En tiedä johtuuko se edelleen hiukan sinnittelevästä flunssasta vai voisiko sen laittaa kortisonin piikkiin. Se on tehokas lääke, mutta näin pitkäaikaisessa ja tuhdissa käytössä myös sen sivuvaikutukset nostavat päätään, vaikka niitä pitäisi tulla vain yhdelle kymmenestä. Oikeasti niitä tulee kyllä lähes kaikille. Tyypillisimpiä ovat mm. kasvojen ja kehon turvotus ja mielialan vaihtelut. On toki turhamaista valittaa pyöristyvistä kasvoista, jos lääke kerran tehoaa, mutta naisena se tuntuu ikävältä. Kahden kuukauden hoidon jälkeen olen varmaan sietämättömän ärtynyt possu, jonka perhe karkoittaa mökille. Karamellisoitu possu Kahden päivän uurastuksen jälkeen valmistui odotettu karamellisoitu possu. Toisena päivänä sen valmistamiseen meni melkein kaksi tuntia, joten odotukset olivat korkealla. Ja kyllä se maistui siltä, miltä sen pitikin, mutta makeuden vuoksi sitä ei voi syödä paljon. Maistelumenussa se toimii pienenä määränä,

Aloitan heti saivartelulla otsikon sanonnoista . Mihin se nenä juoksee? Miten pitkälle se nenä voi valua? Pitäisi kai ilmaista, että nenästä valuu tai nenästä juoksee? Äitini sanoisi tähän, että "Ymmärsitpä kumminkin". Tänään nenäni kuitenkin valuu, juoksee ja aivastelee. Moninaiset keinot taudin etenemistä vastaan ovat nyt käytössä. Vain terva, sauna ja viina puuttuvat  Runsasta Hehkuviinin käyttöähän ei lasketa viinaksi, koska siinä on voimaa on vain 22 prosenttia? Uskon myös  C-vitamiinin yliannostukseen sekä inkivääri-hunajajuomaan. On mielenkiintoista, miten yhtäkkiä inkivääristä on tullut niin suosittu raaka-aine. Vielä vuosi sitten en ostanut inkivääriä juuri koskaan. Nyt sitä pitää olla aina jääkaapissa. Toinen vastaava on chili. Eräs bloggari oli jopa sitä mieltä, että resepteissä pitäisi mainita käytettävän chilin lajike. Varsinaista slow foodia Tänään aloitin varsinaisen slow foodin valmistuksen. Testauksessa on karamellisoitu possu Farangin reseptin mukaan. En ole

Sananlasku on oikeastaan erikoinen, koska ainakin jäätelöä kannattaa nuolaista ennen kuin on tahrat paidalla. Minulle tämä lause tuli mieleen toissapäivänä, kun hengitys alkoi taas käydä vähän raskaammaksi. Olin jo niin fiiliksissä hyvästä olostani. Hetkittäin unohdin edes olevani sairas. Suunnittelin jo kokeilukäyntiä kuntosalille ja joogaan. Mietin jo blogiin listaaa asioista, joita jo pystyin tekemään. Sitten tömähdin taas maanpinnalle. Olen sairas ja pitää olla rauhallisesti.  Ei tämä kunnon heikkeneminen ole mitään dramaattista. Hengitys oli vaan vähän normaalia pinnallisempaa ja väsyttää hiukan enemmän. Viime yönä nukuin autuaasti yli kymmenen tuntia. Täällä mökin hiljaisuudessa saa niin hyvät unet. Ehkä flunssa vielä taistelee elimistössä.  Herkuttelua ja koripalloa Lahdessa Eilen vietimme tuttavapariskunnan kanssa mukavan päivän Lahdessa. Ensin söimme todella maittavan aterian Ravintola Rouxissa.  Alkuruuaksi söin rapeita blinejä ja pääruuaksi kuhaa. Harmi, etten ikuistanut kau

Ensimmäisen kerran minua uhkaa pelkäämäni flunssa. Otin influenssarokotteen pari viikkoa sitten ja olen edelleen kuluttanut käsidesiä litrakaupalla ja vältellyt köhiviä ihmisiä parhaani mukaan. Silti flunssa yrittää käydä päälle. Olen ottanut taisteluun kaikki keinot tyrnimehuista inkivääriin ja nyt tuntuu siltä, että taitoin sen niskan jo alkumetreillä. Infektioita vältellessä sitä ihmettelee, miten köhivät ihmiset käyttäytyvät. Miksi apteekissa työskentelevä tulee kipeänä töihin? Miksi pärskivä nainen haluaa metrossa tunkeutua istumaan terveempien keskelle?  Kortisonia kerran viikossa toimii Olen nyt ottanut mojovan kortisoniannoksen kerran viikossa ja se toimii hyvin. Viikosta ei mene kuin yksi päivä 'hukkaan' hiukan väsyneempänä. Muina päivinä olen voinut ilahduttavan hyvin ja voinut kävellä melko reippaasti ja pysähtelemättä. Portaiden kapuaminenkin sujuu paremmin. Mielenkiintoinen Rasvaletti-näyttely Eilen olin Hakasalmen huvilassa Rasvaletti-näyttelyssä. Huvila sijaitsee

Eilen olin vuotuisassa Urheilugaalassa. Mukavaa oli ja kortisonin voimalla sitä jaksoi koko illan mainiosti. Mitä nyt korsetti vähän kiristi, kun arvoin sopivaa asua viime metreille. Itselleni mukavimpia hetkiä oli niin monen tutun tapaaminen. Olemmehan olleet osa urheiluperhettä kymmenen vuoden ajan. Ihan tulee haikea olo, koska se aika on tarjonnut tällaiselle urheiluhullulle monen monta ikimuistettavaa urheilutapahtumaa ja -juhlaa. Koko aika on näin puolison näkökulmasta jäänyt roimasti plussan puolelle. Eilisen sykähdyttävin hetki itselleni oli puolen vuoden tauon jälkeen yksi erityinen kohtaaminen. Tämä mieshenkilö sanoi hänelle illan kohokohdan olevan minun tapaamiseni niin hyvännäköisenä. Tosin isommat palkinnot olivat vielä gaalassa jakamatta;). Tuon kommentin 'olet niin hyvännäköinen' olen kuullut viime aikoina monesti ja tietysti se minusta naisena tuntuu hyvältä. Todennäköisesti kommentin takana on se odotusarvo, että sairaus jättää ulkoisen jälkensä ja tuntuu varmaa

Olen niin tyytyväinen kahteen asiaan. Ensinnäkin oli mukava vihdoinkin saada Pohjanmaalla asuva äitini Helsinkiin. Toisekseen olen voinut oikein hyvin. Toki moni muukin asia on tehnyt onnelliseksi, kuten työpaikan joululounas ja tämän iltainen Ihanien naisten tapaaminen. Vieläkin naurattaa. Viime viikolla aloitin kortisonin jättiannoksen oton kerran viikossa. Jännitin tuntemuksia etukäteen, mutta se sujui ongelmitta. Toki valvoin seuraavan yön ja olin siitä väsynyt seuraavana päivänä. Muuten olo on ollut mitä mainioin ja olen siitä niin happy. Tänäänkin pystyin koiralenkillä kävelemään minusta ihan reipasta tahtia pysähtymättä ja henki kulki huvin pakkasesta huolimatta. Pakkaset ja sydämen vajaatoiminta eivät ole ystäviä keskenään.  Oli mukava ja aktiivinen viikonloppu äitini kanssa. Olin suunnitellut niin paljon ohjelmaa, että mammalla taitaa mennä viikko palautumiseen. Käytiin kyläilemässä, shoppailemassa, brunssilla, elokuvissa ja lentismatsissa. Kävimme katsomassa elokuvan Satavuot

Varasimme matkan Italiaan vähän extempore, muutama päivä ennen lähtöä. Matka oli minulle tosi tärkeä. Se oli enemmän kuin vain matka. Se oli palkinto puolen vuoden jaksamisesta.  Italia on yksi suosikkikohteistamme ja sen monessa kolkassa olemme jo vierailleet. Välimeren ranta Pohjois-Italiassa oli kuitenkin meille uusi kohde. Tuttavilta saimme hyvät vinkit ja matkasuunnitelmasta tuli oikein hyvä ja toimiva.  Milano Lensimme Milanoon perjantaina iltapäivällä. Koneeseen jonottaessa ja koneessa käytin japanilaiseen tapaan paperimaskia. Vähän porukka tuijotti, mutta so what. Itsellä oli turvallisempi olo. Milanosta olin pongannut muutaman ravintolan Tripadvisorista, jotka kuitenkin olivat kiinni pyhien ajan. Muutenkin kaupunki oli ihan kuollut. Löysimme kuitenkin kanavan rannalta ihan kelpo ravintolan. Milano - Genova - Portofino - La Spezia Aamulla lähdimme ajelemaan vesisateessa kohti rannikkoa. Ensimmäisenä piipahdimme Genovaan, joka olikin mielettömän iso rinteille rakennettu city. Se