Tänään oli tapaaminen kardiologin kanssa. Näissä tapaamissa selviää aina, missä kunnossa sydän oikeasti on. Kaikki tehdyt tutkimukset osoittivat, että sydän on pikkuhiljaa paranemassa. Toipuminen on hidasta ja siksi nämä pienetkin edistysaskeleet rohkaisevat ja tuntuvat hyvältä.
Holter-seurannan positiivinen uutinen oli se, että keskisyke oli nyt 89, mikä on aiempaa alhaisempi. Yleensä sykkeeni on huidellut reippaasti yli 90:tä. Myös labrakokeiden tulokset olivat positiivisia. Ultraäänitutkimuksen mukaan virtaus oli parantunut ja pääsin jo normaaliarvojen alarajalle. Minulle sekin on jo huippujuttu. Myös kammion paksuuntunut seinämä oli ohentunut jopa millin ja se muutos oli yhden laskiaispullan arvoinen. Toki sitä ennen piti käydä kuntosalilla.
Hyvistä tuloksista innostuneena päätin kokeilla kuntosalitreeniä ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen. Se sujui yllättävän hyvin. Seuraavien kuukausien tavoitteena on kadonneen peruskunnon etsintä ja siihen varovainen kuntosalitreeni pari kertaa viikossa sopii erinomaisesti. Lääkäri kyllä sanoi, että vielä ei kannata hankkia Satsin jäsenyyttä, vaan reipas kävely on parasta harjoittelua. Onneksi on koira, jonka kanssa teemme reippaan lenkin päivittäin. Hyvä, että ensi viikoksi on luvattu leudompia kelejä ja voimme pidentää lenkkejämme.
Olipa mukavia ja energisoivia tietoja. Ja kun tietää, miten tärkeää liikkuminen sinulle on, ilo on sitäkin reippaampi. auli ja co
VastaaPoistaMä oon niin iloinen sun puolesta.
VastaaPoistaterv. Krisse