Vive el momento

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon. Se luonnon uudeks luopi, se kutsuu elohon. Tyttären ottama kuva. Varmaan hyppäävät ilmaan ilosta, kun koulu on loppu Suvivirsi ja Suvivalssi. Siinä kaksi kesän laulua, joita kumpaakaan en pysty kuuntelemaan kuivin silmin. Tosin ihan eri syistä. Suvivirsi kajahtaa taas tänä viikonloppuna, kuten se on tehnyt koko elämäni ajan. En tiedä mitään toista laulua, joka on niin traditionaalinen ja monelle sukupolvelle yhtä merkityksellinen. Suvivirsi on ruotsalaista alkuperää ja se on sävelletty jo 1600-luvulta. Suomalaiset sanat ovat jo 1700-luvulta saakka merkinneet meille koulujen päättymistä ja kesän alkamista.  Sitä kuunnellessa tulee itselle elävästi mieleen pieni Tiina-tyttö, joka polvisukissa ja juhlamekossa lauloi tätä Seinäjoen Marttilan koulun juhlasalissa. Sen jälkeen kirmaistiin kaupungille isän liikkeeseen ja äitin työpaikalle ei niinkään näyttämään todistusta k

Elämä on tällä hetkellä varsin hyvää, mutta välillä aika puuduttavaa. Parin viikon kohokohdat ovat olleet ystävän luona vierailu sekä puutarhamyymälässä ja hieronnassa käynnit. Puutarhamyymälässä käynti on aina kevään parhaita asioita, erityisesti poikkeusaikana. Kolme vuotta sitten olin kantasolusiirrossa ja sen jälkeen oli kuukausien kielto olla kosketuksissa mullan kanssa. Eristyksestä mökille päästyäni piti melkein heti päästä ostamaan kesäkukat. Asioin myymälässä kasvomaskin kanssa ja nyt oli vähän deja-vu fiilis, kun tein sen nyt. Tällä kertaa minua ei ehkä katsottu enää niin ihmetellen. Tosin kyllä täällä Heinolassa kasvomaski on edelleen harvinaisuus. Hierontaan menoa pohdin pitkään, mutta kivulias tenniskyynärpää peukutti ajan varaamisen puolesta. Olen löytänyt täältä uuden, hyvän hierojan. Hän on koulutukseltaan myös leikkaussalihoitaja, joten uskon hygieniasta huolehtimisen olevan selkäytimessä. Kyllä teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Kaikki puuhani ovat nyt käsissä tuntuvia