Vive el momento

Näin väittää Kari Tapio. Mitä, jos sitä poutaa ei olekaan näköpiirissä? Mistä laulusta sitä sitten hakee voimaa? Nämä ajatukset eivät onneksi ole minun omaan tilanteeseeni liittyviä, vaikka totuuden nimessä fyysinen kuntoni ei tule tästä enää juuri tämän kummemmaksi. Yritän kyllä kovasti kuntoilla ja uhmata sinnikkäästi sekä ikääntymistä että sairauttani. Ajatukset tulivat, kun luin pari koskettavaa kirjaa. Ensimmäinen oli fiktiivinen Cilkan tarina, joka kertoi nuoresta naisesta ensin keskitysleirillä ja sen jälkeen vielä Siperian työleirillä. Toinen oli Jari Mönkkösestä kertova Viimeinen hyppy. Erityisesti Jarin tarina kosketti kovasti. Olin solujen keräämisessä saanut kevyen maistiaisen siitä, miltä tuntuu olla neliraajahalvaantunut. Minun piti olla neljä tuntia liikkumatta ja nenänkin kutinaan piti pyytää hoitajan apua. Jari Mönkkösen tarinaa sanotaan selviytymistarinaksi. En tiedä onko se sitä silloin, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Päiviäänkään ei pysty päättämään. Mite

En tiedä toimivatko dieselit enää nykyään yhtään bensakoneita hitaammin ja äänekkäämmin, mutta kaikki 'vanhat' ymmärtävät sanonnan.  Rytminsiirron jälkeen syke on ollut alhaalla ja riskillisesti varmaan hyvä niin. Sydän ei enää hakkaa niin aktiivisesti rinnassa ja on sillä tavalla helpompi olla, paikallaan. Alhainen syke tarkoittaa minulla myös alhaista suorituskykyä liikkumisessa. Ei vain kone ota kierroksia ja koko ajan pitää kävellessä pysähdellä, kun on ottaa niin henkeen. Onneksi koiramme oli viime viikon hoidossa, kun sen ulkoiluttaminen olisi ottanut voimille tuulessa ja tuiskussa.  Pystyn kyllä onneksi hyvin treenaamaan kuntosalilla ja olin tällä viikolla jopa vesijuoksemassa pitkästä aikaa. Mutta kävely ottaa sekä henkeen että päähän. En tiedä kumpaan enemmän. Se rajoittaa aika paljon, kun kaikissa menemisissä pitää ottaa huomioon kävelyn pituus, ylämäet ja vauhti. Ottaisinko jopa mieluummin värinä-lepatuksen, kun toimintakyky oli parempi, mutta ne riskit.  Ette