Kohta kolmisen vuotta olen saanut elää lähes normaalia elämää. Olen voinut tehdä töitä, matkustella ja käydä jopa kuntosalilla aistimassa tosikuntoilijoiden elämää. Lähes tarkoittaa sitä, että meno ei ole ihan entisensä. Hengästyn helposti ja olen normaalia väsyneempi ja ärtyisämpi. Ärsyttävintä #lähesnormaalia elämässä on ollut vaikutus henkiseen oloon. Minusta, yleensä positiivisesta, on tullut kärsimätön ja jopa negatiivinen. Elämä on monella tapaa ihan täydellistä, josta olen superkiitollinen. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää huoli tulevaisuudesta terveyden suhteen. Aamulla se on ensimmäinen ajatus ja viimeinen iltarukouksessa. Harmaata mielialaa ei kohota Suomen pimeys. Mustassa säkissä ajan töihin ja takaisin, kuten kaikki muutkin. Onneksi töissä ei ehdi murehtia ja olen ollut onnekas siinä, kun on jaettu työkavereita ja -tehtäviä. Aivan mahtavaa sakkia ja olen etuoikeutettu, kun saan tehdä niin kiinnostavia juttuja. Lottovoitto on ollut myös oma perhe ja ystävät. Täyspotti 7