Vive el momento

Hyvien labratulosten innostamana päätin lähteä vähän haasteellisemmalle lenkille Luukin lumoavaan luontoon. Viiden kilometrin mäkinen reitti sujui ihan hyvin, mutta kyllä olin sitten illalla väsynyt ja sydämessä tuntui. Mies muistutti, että parempi kunto ei tarkoita, että olen terve. Olenkin ottanut viime päivät vähän rauhallisemmin. Eniten sydämelle taisi ottaa jännittävä Honka - Kataja korismatsi. Jännittävän kiihkeä matsi.   Torstaina olin kardiologilla ja hän oli tyytyväinen labratuloksiin. Ultraäänitutkimuksessa arvot olivat samat kuin aiemminkin. Tiedän, että normaaliksi ne eivät koskaan tulekaan. Vasemman kammion seinämä pysyy paksumpana ja joustamattomampana loppuelämäni. Hienoa on tällä viikolla ollut se, että sykkeeni alkoi ensimmäisen kerran 7:llä. Viime syksynä en päässyt koskaan alle 90.  Tyttöjen hömppää Jäi pääsiäisestämme kirjoittamatta tyttöjen kauneus- ja terveystuokiot. Saunassa hellimme itseämme kuorinnoilla ja kasvonaamioilla. Saunan jälkeen kokeiltiin ihanaa varta

Terveiset Hyksin Päiväsairaalasta, jossa olen kuukausittaisessa luuaineen tiputuksessa. Tänne on aina jostain syystä mukava tulla, vaikka kokonaisuudessaan tässä ei pitäisi olla mitään mukavaa.  Sain juuri hyviä uutisia, jotka laittoivat hymyn huulille. Se tärkein seurattava arvo proBNP oli ennätyksellisen alhaalla eli 1453. Aiemmin alin on ollut noin 2400 ja yleensä yli 3000. Arvo kuvaa sydämen vointia ja merkitsee, että sydämen rasitus on taas kevyempi. Toki normaaliarvo on alle 255. Tämä voi merkitä, että kohta voidaan harkita jopa kantasolusiirtoa, ehkä.  Lääkärin olisi pitänyt soittaa kiirastorstaina tuloksista, mutta soittoa ei kuulunut. Yleensä soitetaan, vaikka kaikki olisikin ok. Ensi torstaina pääsen taas kardiologin kontrolliin.  Herkuttelun tiistai Herkuton huhtikuu sai pienen kolaukse pääsiäisenä, mutta silti paino pysyi samoissa, kolmisen kiloa liian korkeissa lukemissa. Pääsiäisenä alkanut herkuttelu sai tänään jatkoa. Ensin olin mukavalla lounaalla Social Boulevardissa

Kyllä sen taas pääsiäisenä huomasi, että perhe on on paras. Oli ilo saada pääsiäispöydän ääreen iso porukka.  Pääsiäinen on suosikkini kaikista juhlapyhistä ja erityisesti mökillä. Luonto on upeimmillaan herätessään keväällä ja erityisesti tänä pääsiäisenä. Tykkään myös pääsiäiskoristeista ja -ruuista. Tämän pääsiäisen herkuista suosikkini oli alkuruoka, jossa oli parsaa, rapean parmankinkun ja uppomunan kera.  Olimme jakaneet vastuita ja minusta meidän kattausryhmä Eve & Eero onnistuivat luomaan kivan pääsiäistunnelman jokaiselle aterialle.  Iltaisin kokoonnuttiin perinteisesti lautapelien ääreen. Olimme suunnitelleet myös Pääsiäisolympialaisia, mutta niitä ei ehditty pitämään. Pesistäkin pelattiin. Alla uusin sisustusjuttuni mökin kylppäristä. Löysin Prismasta kuvan tauluhyllyn, johon nämä tytär-äiti -kuvat sopivat mainiosti. Olen voinut erinomaisesti ja välillä jopa unohtanut olevani sairas. Eilen kyllä väsytti tavallista enemmän, kun tuli ehkä huhkittua liikaa haravan ja pesäpa

Taistelu viittä ylimääräistä kortisonikiloa vastaan jatkuu. Tiukassa ovat, vaikka oletin suuren osan olevan nestettä. Herkuton huhtikuu on sujunut yllättävän helposti. Eilenkin jäi kokouspulla suosiolla tarjottimelle. Nyt pari lukijaa pyörittelevät päätään. Unohdinko sen korvapuustin Tukholmassa tai tänään ihanan mansikkajäätelön Fazulla?  Olen taas aloittanut kunnonkohotuksen kävelemällä päivittäin tunnin verran. Pari ensimmäistä lenkkiä tällä viikolla ottivat vähän koville ja piti pysähdellä aika usein hengähtämään. Tänään meni jo paremmin, kun tein kivan lenkin aurinkoisessa Pikku-Huopalahdessa. Olin jo unohtanut, että siellä on kauniin lenkin lisäksi hauskaa ympäristötaidetta.  Eilen olin kiropraktikolla laittamassa ruodon kuntoon. Oli niin vapauttavaa päästä jumeista. Sen jälkeen olin mukavalla lounaalla työkaverin kanssa ja sitten sokerina pohjalla oli yksi, inspiroiva työpalaveri. Tuli taas niin kiva fiilis ja tuskin maltan odottaa paluuta. Realisti minussa kyllä sanoo, että kun

Viime aikoina olen saanut ehkä yliannoksen kaikesta sairastamiseen liittyvästä ja ne hallitsevat enemmän ajatuksiani kuin haluaisin.  Meillä on Facebookissa aktiivinen vertaisryhmä, joka on ollut minulle todella tärkeä. Liityin myös toiseen, isompaan FB-ryhmään, nimeltään Eniten vituttaa syöpä. Siinä vaiheessa tuli jonkinlainen stoppi. Yliannostukseen vaikutti varmaan myös aiheesta lukemani kirja. Haluaisin nyt ajatella jotain ihan muuta. En edes jaksa puhua siitä, miten voin. Paras vastaus onkin ihan ok. Olen varmaan kirjoittanut aiemmin, että työnantajani tarjoaman vakuutusturvan avulla olen voinut käydä psykoterapeutin luona avautumassa. Edellisestä tapaamisesta pääsi kulumaan nelisen kuukautta, mutta tänään kävin taas jutustelemassa. Pakko todeta, että puhuminen tekee hyvää. Kokeilkaa. Maailma ei muutu paremmaksi ja armollisemmaksi, mutta tunteiden sanoittaminen puhdistaa ja antaa oivalluksia. Lääkemääräni on pienentynyt huimasti, mutta päivittäisistä piikeistä en vielä päässyt ero

Työkaverillani oli hyvä urheiluvammojen ehkäisykeino; urheilun välttäminen. Minäkään en ole poikkeuksellisesti tarvinnut hierojaa tai kiropraktikkoa vuoteen, kun ei ole mitään tehnytkään.  Nyt on kaikki paikat jäykkinä ja osasyy voi olla kortisonin käytön loppuminen. Sehän toimii hyvin myös nivelkipuihin. Eilen olin taas Suomen parhaalla hierojalla ja tiistaina menen rangan vuosihuoltoon luottokiropraktikolleni Jussi Jaakonmäelle.  Olen käynyt Jussin hoidossa jo liki 30 vuotta 1 - 2 kertaa vuodessa ja niin käyvät muutkin perheenjäsenet. Pitäisi saada jo perhealennusta. Minulla on eripituiset jalat ja se lukkiuttaa ensin lantion ja sitten rintarangan ja lopuksi kaularangan. Hoidon jälkeen on mahtava fiilis, kun henkikin kulkee kevyemmin. Minulla on aika monta pitkäaikaista asiakassuhdetta. Jussin lisäksi on kampaajani Outi, jolla olen käynyt jo yli kaksikymmentä vuotta. Hierojallakin olen käynyt jo kymmenisen vuotta. Gynekologi   ni, lempeä nallekarhu Pekka, tosin meni vaihtoon viime vu

Viisaat sanovat, että ihmisen pitää oppia vaikeuksista. Haasteita annetaan, että olisimme parempia ihmisiä. Olen miettinyt, mitä olen vuoden aikana oppinut ja tässä muutama ajatus. 1. Elä hetkessä, kun tulevaisuudesta ei voi kukaan olla varma. Toteuta haaveesi nyt, älä odota sopivampia aikoja.  2. Huolehdi ystävyyssuhteistasi, koska huonoina hetkinä tarvitset heitä ja silloin voi olla liian myöhäistä kaivata ja arvostaa heitä. 3. Perhe on paras. Perhe ja ystävät pysyvät, vaikka menettäisit terveytesi tai työsi.  4. Huolehdi itsestäsi, elä terveellisesti. Liiku, syö hyvin ja nuku riittävästi. Olen aina tiennyt alttiudestani sydän- ja verisuonisairauksiin ja päätin jo nuorena, että teen kaikkeni uhmatakseni perimääni.  5. Think positive. Kuulostaa kuluneelta fraasilta, mutta tässä elämäntilanteessa kaikki negatiivisuus tuntuu niin turhalta ja vie energiaa.

Tukholman  reissu on nyt ohi ja kyllä se vaan piristi. Laatuaikaa ystävän kanssa. Laivalla oli brasilialaiset viikot, joka palautti mieleen sieltä monta ihanaa asiaa. Brasilialainen musiikki on niin huippua. Sitä kuunnellessa on vaan pakko laittaa kroppa liikkeelle. Myös se ihmisten iloisuus ja välittömyys on jotain, mistä suomalaiset voisivat ottaa oppia. Kovin kulinaristisia elämyksiä emme laivalla kokeneet, mutta laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Toisena iltana söin kyllä erittäin maukkaan kuha-aterian. Ja tällä kertaa en saanut edes ruokamyrkytystä, kuten viimeksi äyriäislautasesta eli kaikki hyvin. Tukholmassa kaupat avautuivat vasta puolen päivän aikaan, mikä oli tietysti ikävä takaisku meille innokkaille shoppailijoille. Kulutimmekin aikaa ajellen bussilla ympäri kaunista Tukholmaa. Sitten löysimme mukavan, meille uuden, ostosgallerian, jossa nautimme maittavan lounaan. Nyt olen taas palannut mökille, yksin. Aurinko on paistanut ja nautin kovasti täällä olostani.  O

Olipa mukava päivä. Olin päivän "leikkimässä" työntekoa, vaikka virallisesti olen vielä sairaslomalla. Työpaikallani on käynnissä haastekilpailu noin nelihenkisin joukkuein ja tavoitteena on tuottaa joku tajunnan (= kassavirran) räjäyttävä liikeidea. Tällaisen haasteen edessä huomaan vanhan (lue ikälopun) urheilija-minän nostavan päätään. Meidän joukkue, vaatimattomasti Voittajat, on kokoelma ihania kollegoja, joita olen kovasti kaivannut sairaslomani aikana. Päivä Kellokoskella kehitellen voittaja-ideaa oli piristävä ja inspiroiva. Oli ihana kutkutella aivosoluja ja huomata, että ryhmä on aina enemmän kuin osiensa summa. Pitkältä sairaslomalta paluu tuttuun työyhteisöön tuntuu jo nyt ajatuksellisesti helpolta. Fyysisesti en vielä ole ihan parhaimmassa terässä ja siksi tällaiset työkunnon testauspäivät ovat tärkeitä. Olen pari päivää lukenut Marja Aarnipuron kirjaa Rintasyövän jälkeen ja siitä löysin termin sytoaivot, cemobrains. 20 - 30 prosentilla solunsalpaajahoitoja saane