Taistelu viittä ylimääräistä kortisonikiloa vastaan jatkuu. Tiukassa ovat, vaikka oletin suuren osan olevan nestettä. Herkuton huhtikuu on sujunut yllättävän helposti. Eilenkin jäi kokouspulla suosiolla tarjottimelle. Nyt pari lukijaa pyörittelevät päätään. Unohdinko sen korvapuustin Tukholmassa tai tänään ihanan mansikkajäätelön Fazulla?
Olen taas aloittanut kunnonkohotuksen kävelemällä päivittäin tunnin verran. Pari ensimmäistä lenkkiä tällä viikolla ottivat vähän koville ja piti pysähdellä aika usein hengähtämään. Tänään meni jo paremmin, kun tein kivan lenkin aurinkoisessa Pikku-Huopalahdessa. Olin jo unohtanut, että siellä on kauniin lenkin lisäksi hauskaa ympäristötaidetta.
Eilen olin kiropraktikolla laittamassa ruodon kuntoon. Oli niin vapauttavaa päästä jumeista. Sen jälkeen olin mukavalla lounaalla työkaverin kanssa ja sitten sokerina pohjalla oli yksi, inspiroiva työpalaveri. Tuli taas niin kiva fiilis ja tuskin maltan odottaa paluuta. Realisti minussa kyllä sanoo, että kunto ei vielä riittäisi kokopäiväiseen työskentelyyn ja päivillä on eroja. Parempaan suuntaan ollaan menossa.
Koiramme sai ihanan hieronnan maanantaina. Ammattitaitoinen koirahieroja saapui kotiimme ja Löysi jumittuneet selkälihakset ja vasemman lonkan. Nyt ovat pallo- ja keppileikit pannassa pari viikkoa ja katsotaan olisiko iltaliikkuminen sitten helpompaa. Toinen vaihtoehto on nivelrikko, johon tuo iltakankeus viittaisi.
Tänään olin taas labrassa ja huomenna jännitetään lääkärin soittoa.
Kommentit
Lähetä kommentti