Siirry pääsisältöön

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus
Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani. 


Oscarin arvoisen elokuvan etsintää
Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille. 

Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitikoilta ja sen katsottuani olen vähän samaa mieltä. Tarina perustuu tositapahtumiin ja siinä olisi ollut aineksia parempaan. Nyt siihen oli haalittu joukko nimekkäitä näyttlijöitä, joka on mielestäni virhe ja turhaa. Jokainen oli oman imagonsa vanki muista leffoista. Lisäksi vakavaan tarinaan oli tuotu väkisin kepeyttä ja komiikkaa, joka sodan myllertäessä ympärillä ja miesten kuollessa ei vain sopinut. Sitten pahin. Georgella oli viikset.

Syväkyykkyjä ja kävelyä
Paino se vain pysyttelee liian korkeana ja sekös ottaa päähän. Olen yrittänyt kävellä pitkiä lenkkejä, jumpata ja venytellä. Silti aamuinen puntarin lukema oli suuri pettymys. Oli jo näyttänut, että olen saanut ylimääräiset nesteet liikkeelle. Tosin pinnalline hengitys kielii toista. Ei auta kuin laittaa koira valjaisiin ja lähteä ulos räntäsateeseen. Tällä viikolla olen harkinnut vesijuoksun kokeilua. Se on tylsää, mutta tehokasta. Uimahallit vähän arveluttaa tulehdusvaaran vuoksi.



Kommentit

  1. Pitäisikö laittaa myös Valiolle palautetta, jotta saisin samanlaisen muoviläpyskän :) meillä on sellainen kannellinen juustokupu, mutta se toimii vasta, kun juustosta on syöty sen verran, että se mahtuu kuvun alle.

    Harmi, että tuo vaaalla käynti on pakollista. Muista nyt kuitenkin, että et liikoja rehki vain siksi, että vaaka-lukema olisi silmää miellyttävä. Ainoastaan niin, että olo on hyvä!

    -oona

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan