Vive el momento

Päätän vuoden 2013 hyvillä mielin. Uusi vuosi ei voi olla kuin parempi. Vuosi 2013 oli elämäni raskain, mutta selvisin siitä. Välillä ryvettiin oikein kunnolla, mutta pääosin oltiin nokka pinnalla. Kiitos siitä kuuluu ihanalle perheelle ja ystäville. Te kannattelitte minua. Tänään oli sopivasti lääkäri, joka onnekseni oli hematologian poliklinikan osastonlääkäri. Hän on ollut koko ajan taustalla päättämässä hoidoistani. Tänään otin miehenikin mukaan vastaanotolle, koska informaatiota tulee niin paljon ja kaksi ymmärtää ja muistaa paremmin. Lääkäri Pekka Anttila kertoikin sairaudestani hyvin perusteellisesti, ihan solutasolla,  ja taas avautui monta uutta asiaa. Hän kertoi mm., että syöpäni ei olisi ilman sydänoireita todennäköisesti paljastunut koskaan ja löytyessäänkään sitä ei olisi tarvinnut hoitaa. Sitten selvisi, että tällä hetkellä Suomessa on noin 200, joilla on sama diagnoosi kuin minulla. HUS:n hoidossa on parikymmentä.  Lähdin lääkäristä todella hyvin mielin. Arvo, jolla seur

DYmmärrän, että tontuilla on valtava kiire näin joulun alla, mutta nyt on hävinnyt myös Nukkumatti. No, kaikkea ei voi laittaa hänenkään syyksi, vaikka toinen uneton yö onkin menossa. Syynä unettomuuteen ovat nämä jalkaterien neuropatiakivut ja sitten vielä käynnissä oleva kortisonikuuri.  Jostain ihmeen syystä jalkojen kivut ovat tulleet vain pahemmiksi, vaikka en ole yli kuukauteen enää saanut niitä aiheuttaneita pistoksia. Jalkaterissä on merkittäviä tuntopuutoksia, jatkuvaa pistelyä ja erityisesti ne palelevat kolmista villasukista huolimatta. On kuin jaloiissa olisi jatkuvasti pieniä, tuikkivia sähköneuloja. Pelottavinta on, että tilanne voi jatkua vuosia. Tunnottomuus on myös kivuliasta. Suihkun kaakelisaumat tuntuvat, lattia tuntuu paljaaseen jalkaan jääkylmältä ja saunarallin hiekanmurunen on kuin terävä puukko. Palelu on ehkä pahinta ja ainoa miellyttävä tapa elää olisi jalat kuumassa vedessä.  Hassua, että pieni kävely helpottaa ja päivät kestän hyvin. Iltaisin ja öisin tunte

Olen jouluihminen. Tykkään joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä valmistelusta ja ihan ilman mitään stressiä ja hössötystä.  Joululauluja kaksi viikkoa putkeen Maanantaina aloitin kahden viikon, lähes tauottoman , joululaulujen kuunteluputken. Olimme Johanneksen kirkossa konsertissa, jossa esiintyivät Mari Palo ja Hannu Jurmu. Ohjelmistossa olivat kaikki ihanat perinteiset joululaulut. Mitä surullisempia, sitä parempia. Varpunen jouluaamuna avaa takuuvarmasti kyynelkanavat.  Ensi viikolla on kovin odottamani Club for Fiven joulukonsertti, joka on jo perinne. Valitettavasti toinen perinne YL:n joulukonsertti  osuu samalle päivälle. Onneksi on Jouluradio.  Joulukortit matkaan Tänään kirjoittelin joulukortteja ja en luovu perinteisistä postikorteista, vaikka kannatan monessa muussa sähköisiä palveluita. On mukava viivähtää ajatuksissa kaikkien kortin saajien luona pieni hetkinen.  Joululahjat Lahjojen osalta yritän noudattaa periaatetta, että aikuiset saavat vain jotain, minkä voi nautt

Saan paljon palautetta, että jaksan olla niin positiivinen. Pakko tuottaa pettymys. En todellakaan aina jaksa. Mieheni taitaa olla ainoa, joka näkee useimmat synkät hetkeni. Hän on peruskallioni ja turvani matalapaineessa.  Ehkä  olen yrittänyt tässä blogissa säilyttää positiivisen vireen ja toki yli 90 prosenttisesti siltä tuntuukin. Sitten kohdalle osuu se kymmenen prosentin siivu, jolloin mielen valtaa epätoivo, pelko ja ahdistus. Silloin en enää yritäkään väkisin kaivaa positiivisuutta, vaan annan itkun puhdistaa. Se on vähän kuin määräaikaishuolto autoille. Uudet öljyt ja karstat pois ja taas kulkee kevyemmin. Eilen illalla kohdalle osui musta hetki. Talo tyhjeni hyväntuulisesta nuorisosta, pimeys valtasi runsaista jouluvaloista huolimatta ympäristön, aikaa oli liikaa, tulevat kaksi viiko tympivät jo etukäteen ja jalkoja särki jostain syystä koko illan. Edes hyvä ja runsas penkkiurheilutarjonta jaksanut piristää. Kunnon itkuthan siinä oli tiristettävä.  Itsenäisyyspäivä vietettiin

Viimeiset pari viikkoa olen saanut elää suhteellisen normaalia elämää, kun hoidoissa on ollut tauko.  Odottelin kovasti luvattua ylilääkärin soittoa, jota en koskaan saanut. Olen nyt Meilahdessa kuukausittaisessa luiden vahvistusaineen tiputuksessa ja sain lähiviikkojen hoitosuunnitelman. Se on pelkkää kortisonia 8 annosta. Ei onneksi pistoksia, koska pelkään jalkakipujen pahenemista. Nyt jalat ovat erityisesti iltaisin superjäässä triplavillasukista huolimatta.  Huonoa suunnitelmassa on se, että sen loppu ja erityisen vaikea, väsyttävin päivä osuu jouluaattoon. Todennäköisesti en jaksa laulaa pukille, joulukirkkoon tai -saunaan menemisestä puhumattakaan. Taidan omatoimisesti aloittaa hoidon päivän pari aiemmin, että voisin nauttia joulusta. Edellinen viikonloppu meni mukavien menojen merkeissä. Perjantaina olin illallisella työkavereiden kanssa ja olin tosi iloinen siitä. Tuntui kuin en olisi ollutkaan poissa ja tuli niin hinku päästä takaisin töihin.  Lauantaina olin seuraamassa erää