Year 2013 closed

Päätän vuoden 2013 hyvillä mielin. Uusi vuosi ei voi olla kuin parempi. Vuosi 2013 oli elämäni raskain, mutta selvisin siitä. Välillä ryvettiin oikein kunnolla, mutta pääosin oltiin nokka pinnalla. Kiitos siitä kuuluu ihanalle perheelle ja ystäville. Te kannattelitte minua.

Tänään oli sopivasti lääkäri, joka onnekseni oli hematologian poliklinikan osastonlääkäri. Hän on ollut koko ajan taustalla päättämässä hoidoistani. Tänään otin miehenikin mukaan vastaanotolle, koska informaatiota tulee niin paljon ja kaksi ymmärtää ja muistaa paremmin. Lääkäri Pekka Anttila kertoikin sairaudestani hyvin perusteellisesti, ihan solutasolla,  ja taas avautui monta uutta asiaa. Hän kertoi mm., että syöpäni ei olisi ilman sydänoireita todennäköisesti paljastunut koskaan ja löytyessäänkään sitä ei olisi tarvinnut hoitaa. Sitten selvisi, että tällä hetkellä Suomessa on noin 200, joilla on sama diagnoosi kuin minulla. HUS:n hoidossa on parikymmentä. 

Lähdin lääkäristä todella hyvin mielin. Arvo, jolla seurataan sydämeni tilaa, oli parantunut roimasti ja se myös tuntuu suorituskyvyssäni. Arvo on ollut yleensä 3400 - 3700. Kerran sairaalassa kuumeen aikana jopa yli 9000. Nyt se oli 2400. Skumpan paikka ehdottomasti. Normaaliarvo tosin on alle 220, mutta lasku osoittaa, että sydän on alkanut toipua ja sieltä on sulamassa huonoja mömmöjä pois. Näin tapahtuu vain 2/3 potilaista ja nyt näytttää, että kuuluisin tuohon sakkiin. Prosessi kestää kuitenkin jopa kaksi vuotta ja vasta silloin voidaan harkita kantasolusiirtoa.

Hoidot jatkuvat, mutta vain kortisonilla. Sytostaatteja ei enää tarvita, kun hoitovaste oli heti alussa niin hyvä. Kortisonia otetaan nyt kerran viikossa ja todella iso annos. Hyvästi yöunet, mutta onneksi vain kerran viikossa. Jalkakivut ja tunnottomuus ovat myös nyt hyvin hallinnassa, kun sain niihin pienen annoksen täsmälääkettä. 

Kuntoilemaan

Voin nyt myös aloittaa kevyen kuntoutuksen tuntemusteni mukaan. Satsin jäsenyyttä ei ehkä vielä kannata hankkia, mutta voin pidentää kävelylenkkejä Caran kanssa. Mäkiset maastot jätän vielä väliin. Tosiasia on, että sydämestäni ei koskaan tule enää terve, mutta parempikin rittää. Toivoa on, että kuntoutuisin takaisin töihin. Sitä harkitaan seuraavalla vastaanotolla maaliskuussa. 

Joulu oli ihana

Joulu oli juuri niin ihana kuin odotinkin. Tunnelma oli jouluisa, vaikka lunta ei ollutkaan. Vietimme joulun jo 13. kerran mökillä melkein koko ison perheemme voimin. Kaikki 11 vuodepaikkaa oli käytössä. Oli ihanaa saada paljon väkeä pitkän pöydän ääreen. Pyhät menivät nopeasti herkutellen, saunoen, pelaten ja laulaen. Jouluaaton kruunasi tyttärieni hienot lauluesitykset. 

19. hääpäivä

Viattomien lasten päivänä 28.12. vietimme 19. hääpäivää. Tänä vuonna hääpäivä tuntui erityisen merkittävältä. Mennyt vuosi on vaatinut valtavasti myös puolisolta. Nyt tsemppan, että ensi vuonna voimme juhlia 20. hääpäivää. 

Vihdoinkin matkalle

Pääsen vihdoinkin matkustamaan Tallinnaa kauemmas. Perjantaina lähdemme viettämään Loppiaista Italiaan. Lennämme Milanoon, jossa vietämme ensimmäisen yön. Menemme illalla syömään viime reissulla Tripadvorista bongattuun ja erinomaiseksi koettuun ravintolaan L'isola del terasoon. Sitten lähdemme autoilemaan pariksi päiväksi Välimeren rannikolle. Niin ihanaa.