Tukholman reissu on nyt ohi ja kyllä se vaan piristi. Laatuaikaa ystävän kanssa. Laivalla oli brasilialaiset viikot, joka palautti mieleen sieltä monta ihanaa asiaa. Brasilialainen musiikki on niin huippua. Sitä kuunnellessa on vaan pakko laittaa kroppa liikkeelle. Myös se ihmisten iloisuus ja välittömyys on jotain, mistä suomalaiset voisivat ottaa oppia.
Kovin kulinaristisia elämyksiä emme laivalla kokeneet, mutta laivan henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Toisena iltana söin kyllä erittäin maukkaan kuha-aterian. Ja tällä kertaa en saanut edes ruokamyrkytystä, kuten viimeksi äyriäislautasesta eli kaikki hyvin.
Tukholmassa kaupat avautuivat vasta puolen päivän aikaan, mikä oli tietysti ikävä takaisku meille innokkaille shoppailijoille. Kulutimmekin aikaa ajellen bussilla ympäri kaunista Tukholmaa. Sitten löysimme mukavan, meille uuden, ostosgallerian, jossa nautimme maittavan lounaan.
Nyt olen taas palannut mökille, yksin. Aurinko on paistanut ja nautin kovasti täällä olostani.
Onkohan tämä sairauteni tehnyt minusta herkemmän? Itken liikutuksesta joka toisen tv-ohjelman kohdalla. Nytkin Duudsonit tuli taloon oli niin liikuttava. Olen ylpeä noista pohjalaisista, aidoista tyypeistä. Kyllä pohjalainenkin mies voi olla herkkä.
Olen voinut taas paremmin. Reissussa liki unohdin olevani sairas, kun oli muuta mietittävää. Aamun lääkeannoskin on nyt ennätyksellisen pieni. Tosin ikäväkseni huomasin peilistä, että edelleen syömäni keuhkoinfektion estolääke taitaa olla ikävä yhdistelmä auringon kanssa.
Olin eilen taas pitkästä aikaa elokuviss katsomassa Kirjavarkaan. Luin kirjan vähän aikaa sitten ja odotin elokuvan näkemistä kovasti. Se lunasti odotukseni ja noudatti uskollisesti kirjan tarinaa.
Kommentit
Lähetä kommentti