Viime aikoina olen saanut ehkä yliannoksen kaikesta sairastamiseen liittyvästä ja ne hallitsevat enemmän ajatuksiani kuin haluaisin.
Meillä on Facebookissa aktiivinen vertaisryhmä, joka on ollut minulle todella tärkeä. Liityin myös toiseen, isompaan FB-ryhmään, nimeltään Eniten vituttaa syöpä. Siinä vaiheessa tuli jonkinlainen stoppi. Yliannostukseen vaikutti varmaan myös aiheesta lukemani kirja. Haluaisin nyt ajatella jotain ihan muuta. En edes jaksa puhua siitä, miten voin. Paras vastaus onkin ihan ok.
Olen varmaan kirjoittanut aiemmin, että työnantajani tarjoaman vakuutusturvan avulla olen voinut käydä psykoterapeutin luona avautumassa. Edellisestä tapaamisesta pääsi kulumaan nelisen kuukautta, mutta tänään kävin taas jutustelemassa. Pakko todeta, että puhuminen tekee hyvää. Kokeilkaa. Maailma ei muutu paremmaksi ja armollisemmaksi, mutta tunteiden sanoittaminen puhdistaa ja antaa oivalluksia.
Lääkemääräni on pienentynyt huimasti, mutta päivittäisistä piikeistä en vielä päässyt eroon. Vielä satojenkin piikkien jälkeen se meinaa välillä unohtua ja oli pakko laittaa kännykkään hälytys. Tosin vain yksi piikki on kokonaan unohtunut.
Ymmärrän täysin ton yliannostuksen ja informaatioähkyn sairastamiseen liittyvissä asioissa.
VastaaPoistaMulla kävi reuman kanssa sama juttu. Ensin ahmin tietoa vuoden verran kuin hullu. Mutta nyt on sellanen vaihe, että en jotenkaan jaksa yhtään olla kiinnostunut lukemaan mitään siihen liittyvää.... Mieluummin olen pahemmin ajattelematta koko asiaa.
Paitsi silloin kun voin auttaa jotain kohtalotoveria niin on tosi kiva puhua niistä jutuista :)
-Veera-