Suvivalssi ja Suvivirsi

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon.

Se luonnon uudeks luopi, se kutsuu elohon.

Tyttären ottama kuva. Varmaan hyppäävät ilmaan ilosta, kun koulu on loppu

Suvivirsi ja Suvivalssi. Siinä kaksi kesän laulua, joita kumpaakaan en pysty kuuntelemaan kuivin silmin. Tosin ihan eri syistä. Suvivirsi kajahtaa taas tänä viikonloppuna, kuten se on tehnyt koko elämäni ajan. En tiedä mitään toista laulua, joka on niin traditionaalinen ja monelle sukupolvelle yhtä merkityksellinen. Suvivirsi on ruotsalaista alkuperää ja se on sävelletty jo 1600-luvulta. Suomalaiset sanat ovat jo 1700-luvulta saakka merkinneet meille koulujen päättymistä ja kesän alkamista. 

Sitä kuunnellessa tulee itselle elävästi mieleen pieni Tiina-tyttö, joka polvisukissa ja juhlamekossa lauloi tätä Seinäjoen Marttilan koulun juhlasalissa. Sen jälkeen kirmaistiin kaupungille isän liikkeeseen ja äitin työpaikalle ei niinkään näyttämään todistusta kuin pyytämään jätskirahaa. Nyt jo isoäitinä tulee mieleen omien tyttärien kevätjuhlat ja erityisesti siirtymät ala-asteelta yläasteelle. Voisin edelleen mennä minkä tahansa koulun tai päiväkodin juhliin vain saadakseni fiilistellä ja nyyhkyttää. Siinä on samaan aikaan niin paljon kaihoa kuin toiveikkuuttakin. Yksi ajanjakso on takana ja edessä lupaus kesästä.  

Ei huomista päivää voi tietää

se ilon vai surunko tuo,

mut kanssasi elämän tiellä me kestämme 

minkä se suo.

Tänään kuuntelin pitkästä aikaa Puhelinlangat laulaa radio-ohjelmaa. Se on ollut 20 vuotta perjantai-iltojen ohjelmanumero, kun ajelimme kaupungista mökille. Tänään siellä soitettiin monien toivoma Suvivalssi. Sekin aiheuttaa poikkeuksetta vahvan tunnekuohun, koska se oli ensimmäinen häävalssini. Toista ei ole ollutkaan, koska häämenot olivat hyvin poikkeukselliset Lapin korvessa. Silloin valitsimme häätanssiksi Riki Sorsan Satiinisoulin, mutta tuntui kornilta soittaa sitä kasetilta. Saimmekin myöhemmin tanssia sen, kun Riki lauloi sen tuttavien häissä lahjana heille. 

Suvivalssi ei tuo mitään kaihoa ja positiivista muistoa, vaan pikemminkin surun, kun jo sitä tanssiessa oli epävarma olo liiton kestävyydestä. Ajattelen aina myös kaikkia muita sen pyörteissä toiveikkaina ja onnellisina tanssineita hääpareja, joista tilastojen mukaan puolet kuuntelee sitä samalla tavalla kuin minä. Muistaen ehkä onnellisen hetken, kun erot ja muut murheet tuntuivat absurdeilta ajatuksenakin. 

Summa summarum musiikki antaa meille valtavasti elämyksiä ja jokaiseen elämänvaiheeseen voi liittää tiettyä musiikkia. Musiikin siivin voi palata elämän merkityksellisiin hetkiin ja tunnelmiin. Se lohduttaa ja piristää. 

Minä olen voinut oikein hyvin ja olen siitä hyvin kiitollinen. Kävin viime viikolla tahdistimeni kanssa ensimmäisessä kontrollissa ja kaikki oli varsin mukavasti. Oma kontrollini oli tavallista aikaisemmin, koska haluttiin tarkkailla eteislepatusta. Enää sitä oli ollut vain 37 prosenttisesti kuukauden aikana ja ei ole mitään tarvetta rytminsiirtoon. 

Yllätyksekseni sain kotiin uuden unilelun, etälähettimen. Ajattelin, että saan jonkun pienen, kämmeneen sopivan laitteen, josta sovittaessa teen lähetyksen. Lähetin on matkaradion kokoinen laite, joka pitää olla öisin enintään kahden metrin päässä minusta verkkovirtaan kytkettynä. Se tekee hälytyksen, kun rytmissä tapahtuu joku arvot ylittävä muutos tai laitteessa on häiriö. Oli hämmentävää kontrollissakin, kun kardiologi nuppia vääntämällä sääti sykettäni välillä korkeaksi ja välillä matalaksi. 

Lähettimistä on kyllä kehittyneempiä kännykkäsovelluksia, mutta vielä ne eivät ole rantautuneet Hyksiin. Olen kyllä tästäkin härvelistä hyvin otettu. Se tuo turvallisuutta, kun isoveli tai -sisko Meilahdessa valvoo vointiani tietämättäni, koska minä en itse tiedä hälytyksistä. Ottavat sitten yhteyttä, jos tarvitsee tehdä muutoksia. Etälähettimen arvo on noin 500 euroa ja tahdistimenkin hinta on useita tuhansia. Olen siis edelleen iloinen veronmaksaja. 

Olen pystynyt tekemään aamuisin 2-3 kilometrin koiralenkin, välillä melko reipastakin vauhtia. Aloitin myös jo suppailukauden. Minulla on puutarhassa pari fyysisesti hiukan haastavaa maankaivuuta vaativaa projektia ja eilen illalla vasen käsi oli kova ja turvonnut. Ehkä täytyy ruuvata, supata ja kaivaa seuraavina päivinä vähän vähemmän.