Olen kiitollinen

Olen niin tyytyväinen kahteen asiaan. Ensinnäkin oli mukava vihdoinkin saada Pohjanmaalla asuva äitini Helsinkiin. Toisekseen olen voinut oikein hyvin. Toki moni muukin asia on tehnyt onnelliseksi, kuten työpaikan joululounas ja tämän iltainen Ihanien naisten tapaaminen. Vieläkin naurattaa.

Viime viikolla aloitin kortisonin jättiannoksen oton kerran viikossa. Jännitin tuntemuksia etukäteen, mutta se sujui ongelmitta. Toki valvoin seuraavan yön ja olin siitä väsynyt seuraavana päivänä. Muuten olo on ollut mitä mainioin ja olen siitä niin happy. Tänäänkin pystyin koiralenkillä kävelemään minusta ihan reipasta tahtia pysähtymättä ja henki kulki huvin pakkasesta huolimatta. Pakkaset ja sydämen vajaatoiminta eivät ole ystäviä keskenään. 

Oli mukava ja aktiivinen viikonloppu äitini kanssa. Olin suunnitellut niin paljon ohjelmaa, että mammalla taitaa mennä viikko palautumiseen. Käytiin kyläilemässä, shoppailemassa, brunssilla, elokuvissa ja lentismatsissa. Kävimme katsomassa elokuvan Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Olen lukenut kirjan ja tiesin odottaa hauskaa elokuvaa. Pääkaupunkiseudulla näkee harvoin lentopallon kärkiotteluita ja siksi oli mukava nähdä täällä jännittävä Suomen cupin loppuottelu. 

Pääsin myös osallistumaan työyhteisöni joululounaalla ja sen jälkeen vielä yksikköpalaveriin. Nautin niin kovasti työkavereitteni seurasta ja palaverissa tuntui kuin en olisi ollutkaan poissa. Nyt on alkanut tuntua todelta, että pääsen palaamaan töihin ja se tuntuu niin innostavalta. Vielä joulukuussa oli sen suhteen epäileväinen. 

Tänään meillä oli Ihanien naisten tapaaminen ja kyllä tuntui hyvältä nauraa niin paljon. Kävimme ensin Vuotalolla ystävämme valokuvanäyttelyssä ja se oli ihan niin hieno kuin odotimmekin. Upeita otoksia, joista monta ottaisin seinälleni sielunmaisemiksi. 

Näyttelyn jälkeen ajoimme Punavuoreen illalliselle. Ravintola oli melko uusi Tres Bones ja sen oli hauskasti sisustanut toisen Ihanan naisen tytär. Paikassa oli kiva tunnelma ja ruoka erinomaista. 

Lankuttaminen on jatkunut yhtä vapaapäivää lukuunottamatta. Kroh, oli vähän kurkku kipeä. Ei se tunnu vieläkään miellyttävältä, mutta olo on sen jälkeen niin voittaja. Haasteeseen ovat tarttuneet myös  kaksi tytärtäni ja joukkopaine ajaa heidät illalla sängystä ylös lankuttamaan, jos ei ole tullut whatsuppiin kuittausta. 

Olen myös aloittanut yhdellä jalalla seisomisharjoitukset. On muuten tehokasta ja suositeltavaa treeniä kaikille polvivaivaisille. Minulla on tasapaino selvästi heikentynyt neuropatian vuoksi ja nyt yritän saada jalan lihakset taas toimimaan. Onneksi neuropatiakivut ja tunnottomuus ovat selkeästi helpottuneet. Siitäkin rapisee onnellisuuspisteitä. 

Huomenna aamulla otan taas tukevan annoksen kortisonia ja nyt sen piristävä vaikutus osuu ihan oikealle illalle. Osallistumme Urheilugaalaan ja kortisonin voimalla sitä jaksaisi vaikka jatkoille.