Niin kiitollinen

Vielä viime syksynä, rankkoina aikoina, haaveilin monista asioista, joita en uskonut enää koskaan tekeväni. Nyt monesta niistä on tullut jälleen totta ja olen niin kiitollinen. 

Metsässä Caran kanssa

Viime syksynä ajelin mieheni kanssa Caran ja minun suosikkimetsäni ohi ja tokaisin, että pääsenköhän enää koskaan Caran kanssa sinne. Eilen tämä päivä koitti jälleen. Kiersimme kauniin kallioisen reittimme ja nautin joka metristä. Cara paimenkoirana odotteli ja valvoi kyllä minua kyllä tavallista tarkemmin.

Joogaa, vihdoinkin

Toinen, kovasti kaipaamani, on ollut jooga. En ole pystynyt tekemään sitä ohjatusti liki vuoteen, koska useissa liikkeissä ollaan pää alaspäin ja ne nostavat verenpainetta ja vaikeuttavat hengitystä. Viime viikonloppuna osallistuin Body & Mind viikonloppuun Calliolassa. Vielä perjantaina olin kuntoni vuoksi kahden vaiheilla osallistumisestani. Viikonloppu sujui kuitenkin mainiosti ja pystyin osallistumaan ohjelmaan täysipainoisesti. Nautin joka hetkestä.

Viikonlopusta teki täydellisen kolme asiaa; ystävät, jooga ja upea paikka herkkuineen. 

Meitä on neljä ystävätärtä, joista yhden olen tuntenut jo yli 30 vuotta. Hän on silloisen poikaystäväni pikkusisko. Joskus nauroimmekin, että jäi siitäkin suhteesta jotain pysyvää ja arvokasta. Kaksi muuta ystävää ovat myös olleet elämäni ilahduttajina jo 10-20 vuotta. Yhdessä olemme reissanneet paljon ja koskaan ei ole vielä jutut koskaan loppuneet kesken. Viimeksikin tapaamisemme kesti nelisen tuntia ja monta juttua jäi käsittelemättä. Onneksi nyt oli koko viikonloppu aikaa.

Kuvaa ei ole, koska he eivät kelpuuttaneet yhtään ottamaani kuvaa. Löydätte heidät kyllä noista joogakuvista. Olivat parhaita.

Ennen sairastumistani kävin joogaamassa pari kertaa viikossa. Rakastin Hot joogan lämpöä ja sen tarjoamaa rauhan ja rentouden tuntua. Olen ajoittain tehnyt kotona pystysarjaa, joka kehittää monipuolisesti keskikehoa, tasapainoa ja jalkalihaksia. Nyt kolmelle ohjatulle tunnille osallistuminen ilman ongelmia oli niin mahtavaa pitkästä aikaa. 

Snappertunassa sijaitseva valmennuskeskus Calliola on täydellinen paikka joogaamiselle. Tuntimme olivat vanhan navetan yläkertaan tehdyssä tilassa, jossa katseemme lepäsi koko seinän kokoisessa päätyikkunassa. Se oli kuin talvinen taulu. 

Ihanien tilojen lisäksi meitä hemmoteltiin hyvällä lähiruualla. Olen ollut useasti Calliolassa 17 vuoden aikana ja joka kerta jaksan ihmetellä, miten upean paikan ystävämme Kari ja Maiju ovat siitä 

loihtineet. Se on täynnä rakkaudella ja hyvällä maulla luotuja yksityiskohtia.

Ravintoluento Detox-teemalla

Viikonloppuun sisältyi myös hyvä, ravintovalmentaja Tiia Halmeen pitämä luento. Moni asia oli tuttu, mutta muutama uusikin parannusta vaativa asia jäi korvan taakse. Muoviset vesi- ja oliivipullot lähtevät lopullisesti kierrätykseen, kuten myös teflonpannut. Vuosia olen tiennyt sokerin olevan itselleni (kuten kaikille meille) pahasta, kuten valkoiset vehnätkin. Silti olen ollut pulla- ja karkkihiiri pahimmasta päästä. 

Nyt olen päättänyt viettää karkittoman ja pullattoman viikon. Arvatkaa, miten laskiaispullat ja Kouvolan lakritsi yrittivät hyökkäillä ostoskärryyni? Olin niin vahva, että ostoskorini sisältö näyttikin tältä ja päivällä nautin ensimmäisen vihersmoothien, ihan hyvää.

Chili con carnea ja kanavartaita

Koekeittiössä on tällä viikolla herkuteltu taas Safkaa-kirjan resepteillä. Ensin nautiskeltiin tulista chili con carnea ja tänään testasin seesampaneroidut kanavartaat hapanimeläkastikkeen kera. Molemmat selvisivät perheraadin tuomiolla kirkkaasti jatkoon. 

Edessä kortisoniyö

Aamulla napsin taas kiltisti 27 kortisonipilleriä. Kello on nyt yksi yöllä ja vielä ei nukuta. Kohta siirryn yläkertaan Nukkumatin seuraan, ihan konkreettisesti. Se on yhden suosikkidekkaristini uusin kirja. Niin koukuttava, että unettomuus ei harmita yhtään.