Pientä yhteenvetoa

Kantasolusiirtoni alkaa olla voiton puolella ja suurella todennäköisyydellä enää ei pitäisi tulla mitään takapakkia. Nyt vain yritän vahvistua päivä päivältä.

Viime viikolla oli kardiologin kontrolli. Onneksi sydämen fyysiset arvot (seinämien paksuudet ja virtaukset) olivat samalla tasolla kuin ennen siirtoa. Sen sijaan hiukan huolestuttavaa oli korkeat sinus-rytmi ja syke. Sydän kuulemma käyttäytyy kuin elimistössä olisi korkea nestekuorma, mutta ultrassa sitä ei näkynyt. Lääkitystä muutettiin hiukan. 

Lääkäri sanoi, että muutokset tapahtuvat hitaasti ja olen saanut niin ison solumyrkkyannoksen, että elimistö on pitkään sekaisin. Täytyy siis vain malttaa. Olen kyllä ollut pirteämpi ja selviän pienillä päiväunille. 

Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon menneistä kuudesta viikosta. 

Ensinnäkin koko sairaalajakso meni paljon paremmin kuin odotin. Selvisin mielestäni vähillä sivuoireilla, joista pahoinvointi oli pahin. En saanut mitään infektioita, vaikka niitä saa kuulemma liki jokainen. Syynä tähän saattoi olla, että en saanut solujen keräilyvaiheessa ollenkaan sytostaatteja, kuten useimmat. Toiseksi sain palautuksessa koko ajan kasvutekijäpiikkejä, jotka lyhensivät matalasoluvaihetta. Näistä syistä johtuen sytostaatit eivät ehkä ehtineet tehdä niin paljon tuhoa esimerkiksi suolistolle.

Toiseksi koko sairaalajakso, kolme viikkoa, meni ihan hujauksessa. Kertaakaan ei tullut aika pitkäksi. Etukäteen olin pelännyt eristystä ja neljän seinän sisällä olemista ahdistavaksi. Kertaakaan ei ahdistanut. Omasta huoneesta tuli oma, turvallinen pesä, jossa koko ajan vieraili joku. Välillä oli jopa tunne, että haluaisi olla hetken rauhassa.

Hoitohenkilökunta oli aivan superihanaa. Useimmat olivat olleet osastolla pitkään ja heillä oli vastaukset kaikkeen. Kolmen viikon aikana heihin ehtii jo tutustua hyvin. Heistä jäi niin lämpimät muistot. 

Nyt olen huomannut, että olen tainnut olla sairaalassa aika kuutamolla. Tytär kertoo tapahtuneita asioita, joita en muista ollenkaan. Oli niin hyvä lääkitys. 

Kotiutuminenkin oli loppujen lopuksi rankka, ja tunnuin voivan huonommin kuin sairaalassa. Se johtuu varmaan siitä, että huoneita ja liikkumismahdollisuuksia oli enemmän ja tajusi selkeästi eron kuntoon arjessa ennen ja jälkeen. Lääkärin mukaan kotiutumisen neljä ensimmäistä viikkoa ovat rankimmat ja sitten kunto lähtee reippaaseen nousuun. Minulla alkaa tänään kotiutumisen neljäs viikko. 

Suurin hämmästys on ollut siirron vaikutus syömiseen. Olen ollut kuusi viikkoa ilman kahvia, kun ei maistu ja olen miettinyt, että aloitanko kaffittelua enää uudelleen. Tosin kahvi kuuluu niin moneen tilanteeseen. Nyt juodaan kaffit. Koskaan ei sanota, että nyt juodaan teet. Tänäänkin Heinolan torilla ei jotenkaan tullut edes mieleen juoda teetä torikahvilassa. 

Paino on pudonnut kuusi kiloa ja siitä varmaan suurin osa on nestettä ja lihaksia. Painon putoaminen ei ole ihme, koska käytännössä olin sairaalassa pari viikkoa syömättä mitään. Elimistö veti säästöliekille ja en edes tuntenut nälkää.

Toinen iso muutos on lihan syönnin jääminen. Vielä ei maistu kuin jauheliha jossain kokkailuissa, mutta muuten olen mennyt kasvislinjalla. Tästä tuleekin mielenkiintoinen kesäkokkailujen suhteen, kun kaikki perheenjäsenet syövät eri ruokia.