Siirry pääsisältöön

Niin kuin on päiväs, niin on voimas

Aina sanotaan, että ihmiselle ei anneta murheita enemmän kuin jaksaa kantaa. Omalla kohdalla tuntuu, että luoja on rankannut minut johonkin 'kyllä kestää' kategoriaan. Välillä kuulen, kun omaa sairaskertomustani selitetään jollekin uudelle ihmiselle ja mietin, että kenestäköhän ne puhuu. Kuulostaa niin rajulta. Ehkä kaiken on kestänyt ihanan virren sanoin 'Päivä vain ja hetki kerrallansa' ja tietenkin superien omaisten ja ystävien avulla. 

Eilen meni kuitenkin nuppi hiukan nurin ja tuntui, että nyt en enää jaksa. Viimeiset kaksi kuukautta on ollut aika yrittämistä, kaatumista ja ylösnousua. Totuuden nimissä kaikki on mennyt odotettua paremmin ja toipuminen on edistynyt hienosti. Sitten kesäflunssa rytkäytti kunnon alas ja tuntuu, että taas pitää jaksaa yrittää, yrittää ja yrittää. Eilen tuli seinä vastaan, mutta tänään elämä näyttää taas valoisammalta, vaikka taivas peittyikin juuri tummiin ukkospilviin. 

Ehkä se on välillä luonnollista ja sallittua rypeä itsesäälissä yksi ilta. Omasta mielestäni olen ollut pääosin hyvällä ja positiivisella mielellä. Usein vain fyysinen kunto kulkee henkisen jaksamisen kanssa käsi kädessä. Kun viikon on ollut kuumeessa, päätä särkee koko ajan ja ei jaksa siirtyillä kuin sängyn ja sohvan väliä, alkaa ottaa pahasti pattiin. Silloin kalju pääkin näyttää tavallista surkeammalta.

Tämä kesä jää historiaan elämäni epäsosiaalisimpana aikana. Olen melko lailla eristäytynyt mökille, kun isoja ihmismassoja on syytä vältellä ja toiseksi en jaksakaan juuri kauppareissuja enempää. Sosiaalinen kestävyys on noin tunnin pituinen. Sitten tuon peruukin kanssa liikkuminen tuntuu vielä niin oudolta. Näytän mielestäni kirjastonhoitajalta.

Tämä oli tällä kertaa tällainen tyypillinen vali-vali-päivitys. Ehkä ensi kerralla jotain iloisempaa. 

Kommentit

  1. Kyllä saa välillä pitää vali-vali päiviä ja rypeä itsesäälissä. Ja pohtia syntyjä syviä, miten paljon yhden ihmisen pitää kestää... Kuulostaa niin tutulta, kun samoja polkuja täällä tallataan. Mulla on nyt vajaa 3 kuukautta kantasolusiirrosta ja olo alkaa olemaan jo melko hyvä. Sosiaalisena ihmisenä harmittaa se, että pitää varoa ihmisjoukkoja jne. Tuntuu, että oon ihan heikkohermonen välillä kaikkien pöpöjen kanssa ja lotraan käsidesiä alituiseen. Olen lueskellut blogiasi jonkin aikaa, mukava lukea toisten kokemuksista jotka ovat käyneet samaa läpi. Tällä viikolla lääkäri pamautti mukavan yllätyksen mulle: kaikki arvot olivat hyviä paitsi jäännöstautia jäljellä. Joten tänä syksynä vedetään uusiksi omilla soluilla kantasolusiirto. Sekavissa tunnelmissa mennyt viimeiset kolme päivää, ymmärrän kyllä että sillä haetaan hyvää tulosta... Mutta on niin tuoreessa muistissa koko rääkki ettei ihan ilosta viitsi hyppiä :(.
    Ole itsellesi armollinen toipumisen kanssa. Kyllä kaikki pikku hiljaa etenee ja sitten huomaatkin yhtenä päivänä, että olo alkaa olemaan jo melko normaali. Tsemppiä ja jaksamista sinulle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita...

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan...

Sairaalamatkailua

Olipa reissu. Ajelin maanantaina Seinäjoelle äitini luo. Meillä oli mukavia suunnitelmia ajanvietteeksi, mutta osittain ne raukesivat, kun löysin itseni Keskussairaalan päivystyksestä. Edellisenä iltana alkoi koko vatsaa polttelemaan ja epäilin jo syöneeni siskotreffeillä ihanassa konditoriossa liikaa kakkua. Kipu jatkui koko yön ja lopulta se parkkeerasi alavatsan oikealle puolelle. Yöllä valvoessa googlailin oireet, paikalliset hoitolaitokset ja mietin, että kutsutaankohan tällaisissa tilanteissa yleensä ambulanssi. Aina sitä jotenkin yrittää sinnitellä ja tulee vähäteltyä oireitaan.  Soitin kiirepäivystykseen ja ulkopaikkakuntalaisena sain kutsun tulla suoraan päivystykseen. Siellä pääsin heti tutkimuksiin. Olin varautunut Meilahden päivystyksen kaltaisiin ruuhkiin ja pitkiin odotusaikoihin, mutta olinkin aamusella hetken ainoa asiakas. Lääkäri epäili vahvasti umpisuolen tulehdusta ja lähetti minut päivystysosastolle odottamaan leikkausta. Se tehtiin päiväleikkausten jälk...