Eilen se sitten alkoi. Tulevan elämäni ensimmäinen päivä. Liki vuoden olen kulkenut kymmenissä tutkimuksissa ja vihdoin sain diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Onneksi minulla on ollut kesä aikaa sopeutua ajatukseen, että kyse on harvinaisesta ja vakavasta sairaudesta. Eilen olo oli ehkä siksi enemmän helpottunut kuin järkyttynyt. Vihdoinkin oireilla on selitys ja lääkäreillä selkeä suunnitelma sairauden nujertamiseksi. Luotan, että olen hyvissä käsissä ja suomalainen lääketiede on huippuluokkaa.
Olo on luottavainen siksikin, että tukenani ovat läheiset ja ystävät. Vaikka ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi näin isojen asioiden äärellä yksin, saa läheisistä sen energian ja voiman, jota tarvitaan.
Onneksi on kesä ja saa olla mökillä nauttimasta kesästä. Hoitoja varten piipahdetaan Meilahdessa ja sitten palataan tänne ihmettelemään vaikutuksia.
Täytyy kyllä ihastella sun asennetta. Sillä mennään vaikka läpi harmaan kiven.
VastaaPoista-Veera-