Tänään on varsinaisen hoidon ensimmäinen päivä ja olen viisi tuntia päiväsairaalassa tiputuksessa. Varsinainen lääke oli aika vaatimaton pieni pistos mahaan. Tiputuksena tulee jotain osteoporoosia estävää kerran kuussa.
Aika kuluu ihmetellessä, että kyllä meitä parannettavia on paljon. Vanhaa ja nuorta. Pitkää ja pätkää. Monta kerrottavaa tarinaa.
Itse kulutan aikaani lukemalla kahden miehen seikkailusta Fasterin avoveneellä Islantiin. Tarina muistuttaa omaa edessä olevaa matkaani. Kaikkeen on valmistauduttu, mutta vielä ei miehistö tiedä kuinka korkeita aaltoja tai myrskyjä on tulossa. Optimistina uskon, että edessä on hyvät kelit ja varusteet toimivat. Tärkeää on mielikuvitella hetki, kun pääsee turvallisesti perille.
Itse sain ohjeeksi mielikuvitella joku tilanne, kun on toipunut. Se oli helppo löytää. Kuvassa hiihdän mieheni perässä mökillämme ja aurinko lämmittää nenänpäätä.
Pesäpallotermein (sattuneesta syystä tulee mieleen...) etene yksi pesänväli kerrallaan. Kyllä se kotipesä siellä häämöttää.
VastaaPoistaKannattaa varmaan laittaa syöksyjä varten nappulahanskat vyötärölle, varmuuden vuoksi.
VastaaPoistaTuo onkin tosi hyvä mielikuvaharjoitus. Auttaa varmasti kun etenee pienin askelin ja pitää päämäärän mielessä. Oikeastaan sopiva ajatus mihin tahansa elämän haasteeseen.
VastaaPoistaJa ehkä jo ensi talvena pääset Timon kanssa taas aurinkoon hiihtelemään!
-Veera-