Siirry pääsisältöön

Matka alkoi

Tänään on varsinaisen hoidon ensimmäinen päivä ja olen viisi tuntia päiväsairaalassa tiputuksessa. Varsinainen lääke oli aika vaatimaton pieni pistos mahaan. Tiputuksena tulee jotain osteoporoosia estävää kerran kuussa. 

Aika kuluu ihmetellessä, että kyllä meitä parannettavia on paljon. Vanhaa ja nuorta. Pitkää ja pätkää. Monta kerrottavaa tarinaa.

Itse kulutan aikaani lukemalla kahden miehen seikkailusta Fasterin avoveneellä Islantiin. Tarina muistuttaa omaa edessä olevaa matkaani. Kaikkeen on valmistauduttu, mutta vielä ei miehistö tiedä kuinka korkeita aaltoja tai myrskyjä on tulossa. Optimistina uskon, että edessä on hyvät kelit ja varusteet toimivat. Tärkeää on mielikuvitella hetki, kun pääsee turvallisesti perille. 


Itse sain ohjeeksi mielikuvitella joku tilanne, kun on toipunut. Se oli helppo löytää. Kuvassa hiihdän mieheni perässä mökillämme ja aurinko lämmittää nenänpäätä. 

Kommentit

  1. Ninni19. heinäkuuta 2013 klo 16.36

    Pesäpallotermein (sattuneesta syystä tulee mieleen...) etene yksi pesänväli kerrallaan. Kyllä se kotipesä siellä häämöttää.

    VastaaPoista
  2. Tiina19. heinäkuuta 2013 klo 21.54

    Kannattaa varmaan laittaa syöksyjä varten nappulahanskat vyötärölle, varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi22. heinäkuuta 2013 klo 19.19

    Tuo onkin tosi hyvä mielikuvaharjoitus. Auttaa varmasti kun etenee pienin askelin ja pitää päämäärän mielessä. Oikeastaan sopiva ajatus mihin tahansa elämän haasteeseen.

    Ja ehkä jo ensi talvena pääset Timon kanssa taas aurinkoon hiihtelemään!

    -Veera-

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko
1 kommentti
Lue lisää

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan
Lähetä kommentti
Lue lisää