Taas yksi positiivinen asia. Nyt on aikaa lukea. En voisi kuvitellakkaan meneväni nukkumaan ilman lukemista tai lähteväni matkalle ilman kirjaa. Nyt se on yksi tämän hetken luxus-asioista.
Pohdiskelupinosta luin jo varsin oivaltavan Tommy Hellstenin Olet jo perillä ja sitä suosittelen kaikille työelämän pyörteissä kulkeville. Lorna Byrnen kolmas enkelikirja on niin lohdullinen. Kukaan ei ole yksin.
Tilanteesta johtuen minulla on kaksi pinoa. Toinen elämän ihmeellisyyttä pohdiskelevaa ja toinen ajatukset omasta elämästä kauas vievää tuotantoa.
Kevyemmästä pinosta jäi suosikkini John Irving kesken. Ehkä toinen Irving oli vain kuukauden sisällä liikaa. Melkein yhdellä lukemisella ahmaisin Villi vaellus, joka kertoo nuoren naisen 1770 km erämaavaelluksesta. Hyvä tarina. Nyt sormet syyhyää uuden Nesbon pariin.
Aamulla olin hammaslääkärin konsultaatiossa, koska haluavat poistaa kaikki tulehdukselliset riskit. Sillä seurauksella, että yksi poskihammas poistetaan ensi tiistaina. En ollut tällaisenkaan varautunut, mutta hyvä, kun hoitavat näin kokonaisvaltaisesti.
Rapumerrat on taas tyhjennetty ja nyt odotellaan, jos vaikka huomenna syötäisiin ensimmäinen rapuillallinen, ilman snapsia.
Ilman snapsia? Oletko snapsikiellossa hoitojen ajan?
VastaaPoistaLukeminen on kyllä niin ihanaa. Itsekin juuri huomasin, että on taas vähän enemmän aikaa lukea kun lapset ovat pikkasen isompia. Luen juuri parhaillaan muun muassa Jaakko Halmetojan Pakurikääpä -kirjaa. :)
-Veera-
Kun tätä sinun blogia lukee, niin täytyy vaan ihmetellä mistä sinulla tuota virtaa riittää:). Minullakin on maalausurakka, mutta en kyllä ole kokenut sitä kovin terapeuttiseksi...
VastaaPoistaLornan viimeisin kirja pitäisi tosiaan lukea, aiempien perusteella se(kin) on varmasti lohdullinen, kuten sanoit. Minäkin aloitin Jo Nesbon lukemisen, piti kuulemma aloittaa ihan ekasta kirjasta asti.
-Satu-