Siirry pääsisältöön

Elämäni metsänhoitajana

Tänään oli kesäloman ensimmäinen päivä ja vettä on satanut taukoamatta. Sopiva päivä tehdä pieni retki. Ajelimme Mäntyharjulle Salmelan Taidekeskukseen.  Kovin montaa taulua tai veistosta en kotiini olisi kelpuuttanut (tai rahat/tila ei riittänyt), mutta on aina mukava nähdä uusien, nuorien taiteilijoiden töitä. Eniten pidin Netta Tiitisen oivaltavista kollaaseista. 


Hoivaa ja harvenna
Uhmasin sadetta sillä ajatuksella, että asenne ja pukeutuminen ratkaisevat. Raivasin metsää ja tajusin kuinka paljon nautin siitä puuhasta. Isäni sanoi aina, että metsä on hänen kirkkonsa ja jaan tämän ajatuksen hänen kanssaan. Jaan myös suuren osan persoonallisuutta. Hän oli samalla tavalla hyvin sosiaalinen kuin minäkin, mutta viihtyi myös itsekseen luonnossa tai pitkillä lenkeillä. Ehkä olen perintt myös tietyn touhukkuuden. On niin vaikea vain olla. 

Voisin olla ammatiltani metsänhoitaja. Tykkään raivata ja hoivata metsää. Muistan elävästi aurinkoisen talvipäivän, kun touhusin juuri hankitulla metsätontilla oksasaksien kanssa. Päivän kruunasi kahvittelu kannon nokassa. Silloin löysin itsestäni jotain uutta.

Raivausintoni aiheutti kerran jopa kevyen aviokriisin. Mieheni ei mielestäni kaatanut tontin tiheää kuusistoa tarpeeksi ripeästi ja tartuin itse moottorisahaan, kun olin mökillä kaksin tyttäreni kanssa. Kaadoin kuusi isoa kuusta ja jopa paloittelin ne. Vain yksi kaatui vähän väärään suuntaan, ilman vaurioita. Olin niin ylpeä itsestäni. Joku muu ei. 

Metsänhoito on kuin elämä itse
Puut ovat kuin me ihmiset. Liian lähellä toista ei saa tarpeeksi valoa ja ravinteita. Jokainen puu tarvitsee oman tilansa, mutta on mukava muodostaa suoja yhdessä. Me elämän metsänhoitajat päätämme, mitä tai ketä karsitaan ja mitä hoivataan. Sekin on varmaa, että kun jotain leikataan, tulee tilalle aina jotain uutta. 

Metsä on kuitenkin yhtä arvaamaton kuin elämä itse. Koskaan ei tiedä, mikä kasvaa ja välillä pukkaa rikkaruohoa. 

Juha Tapion Kaksi puuta on minusta sanoitukseltaan oivaltava kuvaus hyvästä liitosta.

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksemää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään 

Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen, seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa on yhteen punoneet juuriaan

Sympaattista vaihdantataloutta
Meillä on täällä ihania naapureita. Me viemme heidän vuohilleen karsittuja Pihlajan oksia ja saamme vuohenmaidosta tehtyä juustoa ja yrttejä. 


Jamie piipahti keittiössä
Tiinan koekeittiössä on ollut viime aikoina aika hiljaista. Se johtuu paljolti siitä, että kesämökin keittiö on useimmiten mieheni valtakuntaa. Minä saan korkeintaan kylmäkön tai jälkiruokavastaavan työt. 

Tänään kuitenkin kokeilin reseptivihosta löytynyttä Jamie Oliverin yrttikalaohjetta. Yrteillä maustetut kuhafileet kypsyivät peruna-sienipedillä. Meni jatkoon. Alkuruokana oli aina niin ihanaa siikachevicheä saaristolaisleivällä. Kaikki tietenkin itse kalastettua. 


Viikon vinkit
Olen ehkä vähän vinksahtanut, mutta tykkään pestä ikkunoita. Ja nyt se on yhtä juhlaa Kärscherin uudella ikkunapesurilla. 


Vamos Argentiina
Espanjanvesikoiramme on niin pettynyt Espanjan peleihin, että päätti vaihtaa joukkuetta. 







Kommentit

  1. Isä oli vahvasti mielessäni läsnä, kun kävimme Luukaksen kanssa juhannuksena suoretkellä. Ajattelin, että näillä soilla isäkin on tarponut. Minäkin nautin suunnattomasti metsästä. Muutamassa asiassa en ole kyllä tullut sinuun. Inhoan maalaamista, haravoimista ja ikkunoiden pesua;).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan