Hirveä nälkä

Kesälomani alkoi tänään. Johan sitä ehdinkin olla töissä kolmisen viikkoa. Pakko myöntää, että olen ollut niin innoissani, että en olisi malttanut jäädä lomalle. Aivot käyvät kierroksilla ja uusia ajatuksia pukkaa vanhaan malliin. Saimme luvan käynnistää uuden projektin ja minussa on heräsi innostus 'kaikki tässä ja nyt'. 

Olin pari päivää kurssilla oppimassa uutta projektin toteutusmetodia. Kurssi oli erittäin hyvä ja erityisen mukavaa oli tavata siellä vanhoja tuttuja vuosien varrelta.

Jaksoin jopa työpaikan kuntosalille kerhotiloihin, jossa tuli aikoinaan vietettyä useita iltoja viikossa. Suomesta tuskin löytyy toista työpaikkaa, jonka kerhotiloissa on uima-allas, kuntosali, ampumarata, useat kangaspuut, biljardihuone, bänditila ja valtava liikuntahalli. Tiloissa järjestetään päivittäin kolmisen ohjattua liikuntatuntia. Koko lystistä maksetaan 40€ kaudessa. Arvostan. 

Hirveä nälkä

Olemme nyt laskeutuneet mökille juhannuksen viettoon. Perheen miespuoliset nauttivat elämästään kalastaen vesisateessa. Huvinsa kullakin ja kyllä ne pulskeat savustetut ahvenet tai haukipullat rapuliemessä maistuvat aina.

Naisväen supsikkipuuhaa on pelaaminen ja eilenkin meni kolmisen tuntia ristiseiskaa läiskien. Hävisin. Samalla kuunneltiin pitkästä aikaa Mestarit Areenalla tupla-cd:tä ja tunnelmoimme toinen toistaan hienompien tulkintojen tahdissa. 

Yksi kappale oli Pave Maijasen kappale Elämän nälkä ja tytär ehdotti sitä minulle voimalauluksi. Osui ja upposi. Miten oikeassa hän olikaan. 

...aamuyössä sydän yksin lyö, 

enkä pääse läpi surujen vuoren, 

pelko pimeyttä pitkin liikkuu, 

tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan. 

Tuollaiselta se on tuntunut useasti aamuyön pimeinä tunteina. Viime kesänä diagnoosin selvittyä tuntui, että tässä tämä elämä sitten oli. Mietin, että olen kuitenkin elänyt mahtavan elämän ja mikään haave ei ole jäänyt toteuttamatta. Olin rauhallinen. 

...ja silloin kuin henkäys aamutuulen, jokin täyttää tämän pienen huoneen, se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä, 

minut pystyyn kiskaisee, 

elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä, 

mua eteenpäin rohkaisee... 

Näin se vain on. Jokin ihmeellinen voima nostaa pystyyn ja tuuppaa eteenpäin. Tällä hetkellä nälkäni on suurempi kuin koskaan. Tuntuu hassulta ajatella, että joskus olisi tyynesti ollut valmis luopumaan tästä ihanuudesta. 

Mikä se voima on? Ehkä ne aviomiehen sateessa kalastamat ja rakkaudella valmistetut ahvenet, kolmen tunnin korttipeli tyttären kanssa tai innostuksen jakaminen työkavereiden kanssa? 

Toivon kaikille lukijoille valtavaa elämän nälkää. Elämä on ihmisen parasta aikaa, vaikka välillä saakin jaossa käteen Mustan Pekan. Elämän pelikaverit ratkaisee.