Siirry pääsisältöön

Tässä ja nyt on hyvä

Istuin tänään rannassa keinussa ja ajattelin, että kylläpä minä olen onnellinen - tässä ja nyt. Huolimatta nälkävuoden pituisesta diagnoosilistasta, edelleen jatkuvasta väsymyksestä ja huonoista unista, tajusin olevani etuoikeutettu, jolla on kaikki asiat todella hyvin. Sain istua omassa rannassa reippaan haravointirupeaman jälkeen. Aurinko lämmitti ja kädessä oleva Lonkero-tölkki viilensi (oli niin jano puolustelisi äitini). Järvi kimmelsi jo paikoin vapaana ja sain seurata jäiden häviämistä. Se on joka vuosi yhtä suuri tapahtuma. Kesä alkaa.

Olen haravoinut ehkä vähän liikaa, kun vihdoin pääsin intohimoni pariin. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että innostus haravointiin on peräisin äidiltäni. Taidamme molemmat haravoida metsät ja naapurinkin puolen. Nyt yritän vähän hillitä itseäni, kun siitä yliannosteltuna tulee paikat niin kipeiksi ja juuri eilen olin hieronnassa tai sivelyssä. Ei edes sattunut.

Kuuntelin keinussa Pippa Laukan äänikirjan loppuun ja hänen ajatuksensa iski syvälle. Hänkin on ollut suorittaja ja oletti hakeneensa sillä hyväksyntää. Tämä on suorittamiselle usein annettu syy. Itse en sitä tunnista. Minä nyt vain satun aina tykkäämään siitä, mitä teen ja en osaa lopettaa ennen väsymystä tai pohjalaisena priimaa tuotosta.

En ole ikinä kokenut kotoakaan mitään paineita menestyä tai suorittaa. Äidille riitti, jos en lentopallossa syöttänyt usein verkkoon. Isälle yrittäjänä oli naiselle parasta, jos pääsi pankkiin töihin. Hänestä yrittäjän elämä oli liian rankkaa. Toteutanko nyt hänen toiveitaan enkä omiani, kun olen ajautunut pankkiin töihin? En todellakaan. Ensinnäkin hän ei tarkoittanut pankilla osuuspankkia, vaan tietenkin liikepankkia. Toisekseen hän ei ehkä ehtinyt eläessään edes kuulla verkkopalveluiden kehittämisestä ammattina.

Miten olen voinut? Sydän voi selvästi paremmin ja en enää hengästy niin helposti. Se on enemmän kuin sata jänistä. Väsymys vaanii koko ajan nurkan takana ja hyppää herkästi esiin, kun on puuhastellut enemmän. Huonoin juttu ovat hiekkolaatuiset unet. Yritän silti nukkuailman lääkkeitä tai melatoniinia. Parin yön pyöriskelyn jälkeen on kyllä armahdettava itsensä ja ottaa puolikas nukahtamislääke. Silloin tuntuu, että saa nukkua pitkän, syvän unen. Aktiivisuusmittari kuitenkin näyttää unen silloin olleen erityisen katkonaista. En ymmärrä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asiakaskokemuksia Valiolta ja leffoista

Hyvä asiakaskokemus Perheeni suosikkijuusto on Oltermanni. Sen säilyttäminen ilmatiiviisti on aina ollut haaste. Muistin, että joskus oli myynnissä erikoiseriä juustoja pyöreässä muovirasiassa. Laitoin Valiolle palautetta, että toivoisin niitä jälleen myyntiin tai muuta vinkkiä säilytykseen. Muissa juustoissa on mm. näppärä tarra sulkemiseen. Meni kolme päivää ja postilaatikossa oli näppärä muovikansi. Loistavaa ja nopeaa reagointia pulmaani.  Oscarin arvoisen elokuvan etsintää Olen taas kuluttanut Finnkinon penkkejä parin leffan verran. Ensin kävin katsomassa Talvisen tarinan, joka on maaginen aikuisten satu. Kuten sadussa aina, tässäkin hyvä voittaa pahan. Pisteitä tulee aina automaattisesti kaikille New Yorkiin sijoittuvile leffoille.  Eilen kävin katsomassa The Monuments Menin. Olin odottanut sitä kovasti nähtyäni trailerin useasti. Ja tietysti George Clooneyta katsoisi pari tuntia mukavassa penkissä karkkeja syöden vaikka still-kuvana. Elokuva ei saanut hyviä arvosteluita kriitiko

Sinä pieni urhea nainen

                                                                           Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. Eeva Kilpi Kylläpä on kulunut pitkä aika, yli kaksi kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Olen jo saanut huolestuneita kyselyitä voinnistani. Älkää olko huolissanne. Kaikki on oikein hyvin. Jostain syystä yleinen innostukseni kirjoittamiseen on ollut kateissa.  Joulu sujui varsin perinteisesti mökillä, mutta aiottua pienemmällä kokoonpanolla. Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona Rukalla ja sieltä ajeltiin Lapin maisemia ihaillen Äkäslompoloon. Viikko tarjosi vaihtelevia säitä, kuten usein tammikuussa. Olen käynyt Ylläksellä 44 vuotta ja oli varmaan ensimmäinen kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä. Alkuviikosta inversio oli voimakas ja se aiheutti suuret lämpötilan vaihtelut.

Mitä eroa on pohjalaisella naisella ja terroristillä?

No, terroristin kanssa voi neuvotella. Ajattelin kirjoittaa jotain Naistenpäivän kunniaksi ja sitähän ei voi tehdä ilman viittauksia omiin juuriinsa. Pitäisi varmaan kirjoittaa tärkeistä asioista, kuten lapsiavioliitoista, ihmiskaupasta, tyttöjen kouluttamista, perheväkivallan uhreista jne., mutta päätin ottaa henkilökohtaisemman näkökulman. Jotenkin tämä elämänvaihe on sellainen, että en nyt kestä ahdistavia ja raskaita aiheita. Jatkan siis pohjalaisuuden teemalla, koska se on niin voimakkaasti leimannut omaa elämääni naisena.   Perheessämme oli kolme tytärtä, joista minä olen keskimmäinen. Isäni sanoi, että neljän naisen kanssa pärjää, kun pitää lompsan auki ja suun kiinni. Hän kyllä piti hyvin periaatteestaan kiinni. Aina, kun käväisin liikkeessämme, laittoi hän käden takataskussa olevalle lompakolle ja kysyi "Paljonko?". Sanotaan, että isän tapa kohdata tyttärensä, muovaa eniten itsetuntoa. Kyllä sinä olet fiksu tyttö ja pärjäät varmasti elämässä. Ei sinusta koskaan